"Eikö olekin?" vastasi Garth tyytyväisenä. "Ja kaiken tämän, ihan kaiken, on saanut aikaan se verraton pikku neiti, jonka lähetitte tänne. Minun täytyy kertoa teille, kuinka verraton hän on." Hän palasi takaisin tuolilleen ja löysi ja veti tohtorille sen tuolin, jolla Jane tavallisesti istui. "Tämä on hänen keksintöään." Hän irroitti rihman ja antoi sen pudota lattialle, hieno säie jäi yhdistämään rihmaa tuoliin, niin että hän voi nostaa sen, kun halusi. "Tällä puolella on toinen, pianon luo johtava ja tuossa kolmas ikkunan luo. Sanokaa, kuinka te ne erotatte?"
"Ne ovat ruskea, punainen ja oranssinvärinen", vastasi tohtori.
"Niin", sanoi Garth. "Te tunnette ne väristä, mutta minä erotan ne hienosta vahvuuden ja punonnan erosta, jota te ette näe, mutta jonka minä tunnen. Ja minä nautin myös värien kuvittelemisesta. Toisinaan minä käytän kaulaliinoja ynnä muita, jotka sopivat niihin. Katsokaa, minä tiedän ihan tarkalleen, minkä näköiset ne ovat. Tavallinen hoitajatar olisi pannut punaista, viheriäistä ja sinistä, ja minä olisin istunut ja kiusaantunut ajatellessani, kuinka huonosti ne sopivat persialaiseen mattooni. Mutta hän ymmärtää, miten suuri merkitys väreillä on minulle, vaikka en voi nähdä niitä."
"Otaksun, että te 'hänellä' tarkoitatte sisar Rosemarya", sanoi tohtori. "Olen iloinen, että olette tyytyväinen häneen."
"Tyytyväinen!" huudahti Garth. "No, mutta hänhän auttoi minut jälleen elämään! Minua vallan hävettää, kun ajattelen, minkämoinen minä olin, kun te viimeksi olitte täällä, tohtori — makasin vain ja kourin seinää, kuten vanha Robbie sanoo. Te mahdoitte pitää minua tuiki hulluna ja raukkamaisena."
"En kumpaakaan, hyvä ystävä. Teillä oli ankarampi taistelu kuin on ollut kenenkään meidän muiden osalla. Jumalan kiitos, että olette voittanut."
"Olen teille suuressa kiitollisuudenvelassa, tohtori Brand, mutta vielä suuremmassa neiti Graylle. Olisin suonut hänen olevan täällä, jotta olisitte tavannut hänet. Mutta hän matkusti pois loppuviikoksi."
"Pois? J-juuri nyt?" huudahti tohtori niin hämmästyksissään, että oli toisen kerran puhua varomattomia.
"Niin, hän lähti eilen illalla. Hän viipyy loppuviikon jossakin täällä naapuritalossa. Ei hän sanonut menevänsä kauaksi ja lupasi olla täällä varhain maanantai-aamuna. Hän tuntui haluavan hiukan vaihtelua ja piti nyt tilaisuutta sopivana, kun te olette luonani suurimman osan aikaa. Minun täytyy sanoa, Brand, että te olette aivan liian hyvä, kun tulitte tänne näin kauaksi katsomaan minua. Teidän kaltaisenne miehen teoksi se on melkein masentavaa minulle."
"Ei kannata masentua, poikaseni, ja vaikka minä oikeastaan tulin katsomaan teitä, on minulla täällä lähellä hoidossani toinenkin vanha ystävä, johon olen hyvin kiintynyt. Mainitsen tämän vain ollakseni täysin rehellinen ja lievittääkseni teiltä sen ajatuksen painoa, että olisitte ainoa potilaani."