Oli vahinko, ettei hän voinut nähdä heitä näin yhdessä istumassa, sillä kumpikin oli erinomaisesti edukseen — — Garth 'smokingissa', mikä sopi niin mainiosti hänen sorjalle vartalollensa, tohtori moitteettomassa, uusimmankuosisessa iltapuvussa, jonka oli ottanut mukaansa tietäen Janen iltapukujen suhteen vaativan herratuttaviltansa tarkkaa huolehtimista. Hän ei ollut osannut kuvitellakaan, ettei Jane, aivan sananmukaisesti, edes nähnyt häntä.
Ja tohtori oli sitä paitsi itse hyvin tarkka vaatteistaan, aina huoliteltu ja ehdottomasti kuosikas, poikkeuksena ainoastaan hänen rakas norfolkilaisnuttunsa. Tämän hän pani yllensä aina, kun aikoi olla "oikein hullu ja hyväntuulinen", kuten itse sanoi, vaikkakin rouva Brand joka kerta uudestaan lempeästi koetti estellä.
Vanha norfolkilaisnuttu oli sinä aamuna päässyt kiertämään nummia Janen seurassa. Jane oli tuntenut sen, kun tohtori otti hänet käsikoukkuunsa, ja he olivat nauraneet yhdessä kaikille sen herättämille muistoille. Mutta nyt kääri Simpson sitä parhaillaan kokoon pannakseen sen matkakorjuuseen, ja perin moitteettomasti pukeutunut tohtori istui nojatuolissa valkean edessä, pitkät jalat ristissä ja leveät hartiat syvällä nojatuolissa.
Garth istui niin, että valkea lämmitti häntä, ja tällaisena kirkasta kevätpäivää seuranneena kylmänä kevätiltana se tuntuikin suloiselta. Hänen tuolinsa oli sivuittain, joten hän voi, jos tahtoi, kädellään varjostaa kasvonsa, niin ettei hänen vieraansa nähnyt niitä.
"Niin", puhui tohtori Brand miettiväisenä, "kyllä minä hyvin ymmärrän, että kaikki, mistä pimeydessänne saatte vaikutelmia, saa todellisuudesta vallan eriävät mittasuhteet ja myös tuntuvasti liioitellun merkityksen. Mutta luulen, että ajan mittaan, kunhan joudutte tekemisiin useampien ihmisten kanssa, tarkistatte vaikutelmanne ja arvostelunne ettekä enää ole niin arka äänille ja muitten ihmisten kosketuksille. Nyt teidän koko hermostonne on liikajännityksessä ja ottaa ylen herkästi vastaan kaikki ulkoapäin tulevat vaikutelmat. Kovin herkkä hermosto liioittelee tavallisesti. Kun ei enää ole silmiä välittämässä yhteyttä ulkomaailmaan, ottavat toiset välittäjäaistit, kuulo ja tunto, niiltä jääneen hermovoiman ja käyvät tuskallisen herkiksi. Vähitellen asia kyllä itsestänsä korjautuu, ja aistimet ovat ainoastaan tarpeellisen tarkat ja terävät. Mitä teidän pitikään sanoa, ettei sisar Rosemary milloinkaan anna teille kättä?"
"Niin", sanoi Garth. "Mutta ensiksi tahtoisin kysyä, onko joissakin hänen säännöissänsä tahi ohjeissansa tai siinä laitoksessa, mihin hän kuuluu, määrätty, etteivät sairaanhoitajattaret saa antaa kättä potilaillensa?"
"Ei minun tietääkseni", vastasi tohtori.
"No, sitten sen täytyy johtua siitä, että neiti Gray vaistomaisesti tuntee, mistä minä pidän, mistä en. Sillä siitä asti kuin hän tuli tänne, ei hän ole antanut minulle kättä eikä ole muutenkaan koskettanut minuun. En edes silloin, kun hän ojentaa minulle kirjeeni tai antaa milloin yhden, milloin toisen esineen, kuten hän tekee lukemattomia kertoja päivässä, ole tuntenut hänen sormiensa koskettavan omiini."
"Ja te olette siitä hyvillänne?" kysyi tohtori puhallellen savurenkaita ilmaan ja tarkaten tutkivasti sokean kasvoja.
"Minä olen niin kiitollinen siitä", sanoi Garth vakavana. "Tiedättekö, Brand, kun te ehdotitte minulle naishoitajaa, joka samalla olisi yksityiskirjurini, tuntui minusta aivan mahdottomalta sietää naisen kosketusta."