"Niin te sanoitte", myönsi tohtori rauhallisesti. "Enhän! Sanoinko minä? Minähän karhuna te oikein mahdoitte pitää minua!"
"En minään", sanoi tohtori, "mutta kyllä tavallista erikoisempana potilaana. Yleensä miehet —"
"Voi, niin kyllä", keskeytti Garth puolittain kärsimättömästi. "Oli aika, jolloin minäkin olisin suonut pienen, hellän käden olevan lähelläni. Ja minun täytyy sanoa, että minä kaiketi olisin ottanut sen omaani, pitänyt sitä siinä, vieläpä suudellutkin — kuka tietää? Niin saatoin ennen tehdä, ajattelemattomasti kylläkin. Mutta, Brand, kun mies kerran on tuntenut sen yhden naisen kosketuksen, sen ainoan oikean, ja tämä kosketus on jäänyt muistoksi vain, kun hän on sitten joutunut pimeyteen, ja tuo muisto on niitä harvoja asioita, jotka säilyvät mielessä ja joiden säilyminen tuottaa selittämätöntä lohtua, voitteko ihmetellä, että mies pelkää jokaista kosketusta, joka voisi tätä muistoa himmentää, sen karkoittaa tai viedä jotakin sen ihanasta pyhyydestä?"
"Minä ymmärrän", sanoi tohtori hitaasti. "Itse en ole kokenut semmoista, mutta kyllä ymmärrän. Mutta — hyvä ystävä, saanko puhua suoraan? — jos tuo 'ainoa oikea' — todellakin on olemassa — teihin nähden on epäily luvallista, sillä niitähän on niin monta — olisi hänen paikkansa ehdottomasti oleva täällä eikä hänen kosketuksensa saisi olla vain säilynyt muisto."
"Voi, sanokaa muuta", vastasi Garth sytyttäen toisen savukkeen. "Minun on niin mieluista kuulla teidän siitä noin puhuvan, mutta itse asiassa voisitte yhtä hyvin sanoa, että jos pengermältä on jonkinmoinen näköala, minun pitäisi voida se nähdä. Aivan oikein, näköala on olemassa, mutta silmäini sokeus estää minut näkemästä sitä."
"Toisin sanoen", virkkoi tohtori kumartuen matolta noukkaisemaan tulitikkua, jota Garth ei tällä kertaa heittänyt yhtä varmasti kuin tavallisesti, niin että se ei osunutkaan uuniin, "toisin sanoen, vaikka hän oli 'ainoa oikea' nainen, te ette ollut 'ainoa oikea' mies."
"Niin", sanoi Garth katkerasti, mutta melkein kuulumattomasti. "Minä olin vain 'nuori poika'."
"Tai te luulottelitte, että te ette ollut", jatkoi tohtori, ikään kuin ei olisi kuullutkaan viimeistä huomautusta: "On aivan selvää, että te olette 'ainoa oikea' mies tuolle 'ainoalle oikealle' naiselle, ellei joku toinen ole ennättänyt ennen teitä. Mutta tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä osoittamaan hänelle, että niin on asian laita."
Garth suoristautui ja käänsi ylen hämmästyneet kasvonsa tohtoriin päin.
"Sepä on omituinen käsitys! Tarkoitatteko todellakin, mitä puhutte?"