Garth istui aivan ääneti.
"Ei hän milloinkaan näe siitä itseänsä 'Vaimona' eikä 'Äitinä'. Onko hän vaimo?"
Garth empi silmänräpäyksen. "On", sanoi hän hyvin tyynesti.
Jane painoi kädellä sydäntänsä, sen täytyi rauhoittua, Garth kuulisi muuten sen sykinnän.
Sisar Rosemaryn ääni värähti vain hiukkasen, kun hän taas puhui.
"Onko hän äiti?"
"Ei", sanoi Garth. "Kuvasin vain, minkälainen äiti hänestä olisi voinut tulla, jos —"
"Jos —?"
"Jos niikseen olisi käynyt", vastasi Garth nopeasti.
Sisar Rosemary tunsi olevan parasta lopettaa. "Hyvä herra Dalmain", virkkoi hän alistuvaisesti, "huomaan, että olen tuntunut teistä varmaankin kovin tungettelevalta kaikkine kysymyksineni ja otaksumisineni. Mutta syyttäkää taulujenne minuun tekemää voimakasta vaikutusta. Ah, ne ovat ihanat — ihanat!"