Viides luku.
USKOUTUMISTA.
Varjot nurmikolla yhä pitenivät.
Kotiin palajavat varikset kiertelivät ja vaakkuivat suurten jalavien ympärillä.
Tiimapatsas osoitti kuutta.
Myra Ingleby nousi ja seisoi kädet ojennettuina pään yli vinojen auringonsäteiden sattuessa suoraan silmiin. Taiteilija tarkasti hänen norjan vartalonsa pehmeitä piirteitä.
"Ooh!" huudahti Myra. "Täällä ulkona on niin ihanaa ja minun täytyy mennä sisälle kamarineitsyeni luo. Jane, minä varoitan aikanaan. Älä milloinkaan rupea ottamaan kasvojenhierontaa. Ihminen tulee sen orjaksi, ja se vie tuntikausia päivästä. Katsokaa minua!"
He katselivat jo ilmankin. Myra oli katselemisen arvoinen.
"Tavallista pukeutumista varten minun olisi tarvinnut mennä sisään vasta seitsemältä, mutta nyt minun täytyy menettää tämä viimeinen ihana hetki."
"Mimmoista se sitten on?" kysyi Jane. "Minä en tiedä koko puuhasta mitään."