"Mutta, herra Dalmain, tämä tuntuu olevan niin kovin yksityistä laatua.
Minun on vähän vaikea lukea sitä teille."
Garth kuuli äänestä, että hän oli hädissään, ja sanoi ystävällisesti:
"Älkää siitä välittäkö, lapsi kulta. Eihän se teihin kuulu. Se on yksityinen kirje minulle, mutta saan siitä selon ainoastaan teidän silmäinne ja huultenne avulla. Sitä paitsi ei sillä neidillä, jonka tuo kypäräsinetti on, pitäisi olla mitään erikoisen salaista kirjoittamista minulle."
"On, on hänellä", sanoi sisar Rosemary värisevin äänin.
Garth mietti.
"Kääntäkää sivua ja lukekaa nimi."
"Tässä on monta sivua", sanoi sisar Rosemary.
"No, kääntäkää kaikki sitten", sanoi Garth tuimasti. "Älkää antako minun odottaa. Mikä nimi siinä on?"
"Sinun vaimosi."
Äänettömyydessä, mikä seurasi, oli jotakin kivettynyttä. Oli kuin olisi tuo Garthin pimeyteen kuiskattu sana muuttanut hänet kiveksi.