Vaimollesi."
Huoneessa vallitsi haudanhiljaisuus, kun sisar Rosemary lopetti lukemisen pannen kirjeen pöydälle, ja odotti ääneti. Hän mietti silmänräpäyksen, voisiko mennä ottamaan lasillisen vettä häiritsemättä Garthia, mutta päätti kuitenkin olla menemättä.
Garth kohotti vihdoin päätänsä.
"Hän pyytää minulta mahdottomia", sanoi hän, ja vieno hymy kirkasti hänen liikutettuja kasvojansa.
Jane painoi kätensä ristiin rinnalleen.
"Ettekö voi kirjoittaa 'anteeksiannettu'?" kysyi sisar Rosemary katkonaisesti.
"En", sanoi Garth. "En voi. Tyttöseni, antakaa minulle arkki paperia ja lyijykynä."
Sisar Rosemary asetti ne hänen kätensä viereen.
Garth otti kynän, sai kiinni paperistakin, koetteli vasemmalla kädellään sen reunoja, mittasi sen sormillaan, niin että löysi keskustan ja kirjoitti suurin, selvin kirjaimin yhden sanan.
"Voiko sen lukea?" kysyi hän ja ojensi paperin pöydän yli sisar
Rosemarylle.