"Aivan hyvin", sanoi tämä, sillä hän vastasi, ennen kuin kyyneleet ennättivät tahrata sen.
'Anteeksiannetun' sijasta oli kirjoitettu 'Rakastettu'.
"Voitteko toimittaa sen heti postiin?" kysyi Garth hiljaa, mutta innokkaasti. "Ja hän tulee — Jumalani, hän tulee! Jos tämä ennättää iltajunaan, voi hän olla täällä ylihuomenna!"
Sisar Rosemary otti kirjeen ja sai melkein yliluonnollisin ponnistuksin hallituksi äänensä.
"Herra Dalmain", sanoi hän, "kirjeessä on jälkikirjoitus. Siinä on
'Kirjoita osoitteeksi: Palace Hotel, Aberdeen.'"
Garth hypähti seisomaan, hän oli aivan kiihdyksissä.
"Aberdeenissa?" huudahti hän. "Jane Aberdeenissa! Oi, Jumalani! Jos hän saa tämän paperin huomenaamulla, voi hän olla täällä milloin tahansa jo päivällä. Jane! Jane! Rakas pikku Rosemary! Kuuletteko te? Jane tulee huomenna. Enkö minä teille sanonut, että tänään tapahtuu jotakin? Te ja Simpson olitte liiaksi brittiläisiä ymmärtääksenne, mutta Margery ymmärsi, ja metsä kertoi, että ilo oli tulossa tuskan takaa. Voiko sen saada heti postiin, neiti Gray?"
Hän oli jälleen vapputuulella. Hänen kasvonsa loistivat. Hänen koko olennossaan oli sähköistä odotusta. Sisar Rosemary istui pöydän vieressä käsi poskella katsellen häntä. Hellä hymy leikki huulilla, mutta se ei ollut niiden kasvojen eikä sen vartalon mukainen, jollaiset Garth kuvitteli hänellä olevan; siitä uhkui täysin kypsän ja ylevän rakkauden kirkkaanhehkuisaa odotusta.
"Menen itse viemään sen postiin, herra Dalmain", virkkoi hän. "Kävely tekee hyvää ja ennätän takaisin teen ajaksi."
Mutta postiasemalle päästyään hän ei lähettänytkään Garthin kirjoittamaa sanaa. Hän oli kätkenyt sen poveensa. Mutta hän lähetti kaksi sähkösanomaa. Toinen kuului: