"Meldrumin Herttuatar.
Palace Hotel, Aberdeen.
Tulkaa kaikella muotoa tänä iltana 5.50-junalla."
Toisessa:
"Tohtori Deryck Brand.
Wimpole Street, London.
Kaikki hyvin."
Kolmaskymmenesviides luku.
SISAR ROSEMARY SAA PALKKANSA.
"Herra Dalmain", sanoi sisar Rosemary lempeästi, mutta päättävästi, "minä tosiaankin toivon, että pysytte alallanne ja pidätte mielessänne, että teidän nyt on juotava teenne. Ettehän te voi muistaa, missä mikin on, jos tuolla tavoin nousette ja alinomaa siirtelette tuolianne. Ja kun äsken koputitte pöytään kiinnittääkseni huomioni — vaikka muutenkin jo aivan levottomana seurasin liikkeitänne — olitte vähällä kaataa teenne, ja minunkin kupistani läikkyi jo melkolailla lautaselle. Ellette nyt heti ole kauniisti, pyydän Margeryltä leukatilkkua ja panen teidät korkeaan lastentuoliin."
Garth suoristi jalkansa, nosti kätensä koholle päänsä yli ja heittäytyi makeasti nauraen takakenoon.
"Ja silloin minä sanoisin: 'Hyvä, kulta sisar, päästäkää minut pois!' Teistä vasta äreä on tullut viime aikoina! Ja te kun olitte ennen vallan kiusoittavan huomaavainen! Te varmaankin vastaisitte: 'Kyllä, Garthie herra, jos vain luette kauniisti ruokarukouksenne!' Oletteko te kuullut tarinaa Tommystä, jonka piti lukea ruokarukouksensa?"
"Te olette kertonut sen minulle jo kahdesti viimeisten neljänkymmenenkahdeksan tunnin kuluessa", sanoi sisar Rosemary säyseästi.
"Voi, mikä vahinko! Olisin nyt juuri niin mielelläni kertonut sen teille. Jos te olisitte ollut sellainen lempeä ja osaaottavainen olento, millaiseksi tohtori Deryck teidät kuvasi, olisitte vastannut: 'En, mutta olisi oikein hauskaa kuulla se.'"