"Ei kaikki rumuus ole rumuutta", vastasi Garth Dalmain vilpittömästi. "Sen minä opin jo pienenä poikana. Äitini otti minut mukaansa kuulemaan erästä kuuluisaa saarnaajaa. Istuessaan alkutoimitusten aikana korokkeella hän näytti minusta jolsimmalta mieheltä, minkä ikinä olin nähnyt. Hän muistutti jotakin eriskummallista gorillaa, ja minä pelkäsin hetkeä, jolloin hän nousisi ja aloittaisi selityksensä. Tuntui ihan siltä, kuin hänen olisi pitänyt olla rautaristikon takana ja kuin meidän olisi saattanut yht'äkkiä tehdä mieli heittää hänelle pähkinöitä ja appelsiinejä. Mutta kun hän nousi puhumaan, hänen kasvonsa muuttuivat. Hyvyys ja innostus loisti niistä, muuttaen ne enkelimäisiksi. En pitänyt häntä enää koskaan rumana. Hänen sielunsa kauneus loisti läpi ruumiin, kirkastaen sen. Vaikka olinkin lapsi, erotin sittemmin aina ruman rumasta. Kun hän mainion saarnansa loputtua istuutui, en enää pitänyt häntä minään simpanssinmuunnoksena. Muistin hänen taivaallisen hymynsä kirkkauden. Tietysti olivat hänen rumat piirteensä ennallaan. Eivätkä ne kasvot olleet sellaiset, joiden olisi aina suonut olevan lähellä tai päivä päivältä vastapäätä pöydässä. Mutta ei ihmiselle ollut toki pantu moista koetusta; minulle se olisikin ollut sulaa kärsimystä. Sittemmin hän on aina pysynyt mielessäni vahvistamassa totuutta, ettei hyvyys koskaan ole ruma ja että taivaallisen rakkauden ikävöimisen loisteesta mitä rumimmat kasvot muuttuvat hetkellisesti kauniiksi ja synnyttävät jotakin sellaista, jota ainian onneksensa muistelee."
"Minä ymmärrän", sanoi Jane. "Se on varmaan usein auttanut teitä oikeaan käsitykseen, kun niin varhain saitte sen selville. Mutta palatkaamme tärkeään keskusteluumme kasvoista, jotka kerran ovat joka päivä teitä vastapäätä pöydässä. Eivät ne voi olla lady Brandin, eivät liioin Myran; mutta, kuten hyvin tiedätte, Dal, eräitä sangen kauniita kasvoja ajatellaan sille paikalle."
"Ei mitään nimiä, pyydän", sanoi Garth nopeasti. "Minusta on vastenmielistä, että nuorten naisten nimiä mainitaan tällaisissa keskusteluissa."
"Aivan oikein, hyvä ystävä. Minä ymmärrän vastenmielisyytenne ja kunnioitan sitä. Olette tehnyt hänet jo kuuluisaksi hänestä maalaamallanne impressionistisella muotokuvalla, ja kuulin, että aiotte maalata toisen, vielä viimeistellymmän. Niin, niin, Dal, kyllä itsekin tiedätte, miten äärettömästi ihailette häntä. Hän on kaunis, hän on rakastettava, kotoisin maasta, jonka naiset, jos ovat kauniita, ovat samalla myös luonnonraittiita ja pirteitä, vertaisiaan vailla. Te olette monessa suhteessa niin ainutlaatuinen, että teidän vaimonnekin pitää olla joltisessakin määrin erikoinen. No niin, minä en lainkaan tiedä, kuinka paljon te annatte ystäväinne mielipiteen vaikuttaa tämäntapaisissa asioissa, mutta lienee teistä mieluista kuulla, miten täydellisesti he hyväksyvät aikeenne, jos vannotte uskollisuutta — sanotaan nyt vaikka — kauniille 'Tähtilipulle'."
Garth Dalmain otti taskustaan savukekotelonsa, valikoi huolellisesti savukkeen ja pitäen sitä sormiensa välissä istui ajatuksiinsa vaipuneena.
"Polttakaa vain", sanoi Jane.
"Kiitoksia", sanoi Garth. Hän raapaisi tulitikulla valkean ja sytytti hyvin mietteissään savukkeensa. Kun hän heitti tikun pois, lennätti tuuli sitä ja se putosi nurmikolle, missä leimahti iloisesti. Garth hypähti pystyyn ja sammutti sen, veti tuolinsa vielä paremmin Janea vastapäätä ja nojasi taaksepäin, polttaen aatteissaan ja katsellen, miten pienet siniset savurenkaat, joita hän puhalteli, nousivat setrin oksille, laajenivat, ohenivat ja hävisivät.
Jane katseli häntä. Erilaiset ja kuvaavat tavat, miten hänen ystävänsä sytyttivät ja polttivat savukkeensa, olivat aina huvittaneet Janea. Hän olisi voinut mainita ainakin kymmenkunnan nuoren miehen nimen, jos hänelle olisi kuvailtu heidän polttamistapansa. Hän oli sitä paitsi Deryck Brandilta oppinut vaikenemisen tärkeyden tähdellisessä keskustelussa ja myös, ettei jälkilisäyksillä saa sanottua laimentaa.
Vihdoin Garth puhui.
"Ihmettelen, miksi savu on kauniin vaaleansinistä, kun se renkailee savukkeesta, mutta harmaanvalkoista, jos sitä suusta puhaltaa."