"Mainiota!" sanoi Jane. "Minä tulen mielelläni. Ja, hyvä Dal, minä luulen tosiaankin, että tuolla tytöllä on herttainen luonne. Voisitteko löytää parempaa? Ulkomuotoon ei moite pysty, ja ihan varmaan on hän sielukaskin. Niin, kutsukaa vain meidät kaikki, niin nähdään kuinka käy."
"Niin minä teenkin", huudahti Garth iloisena. "Mutta mitä mahtanee
Margery tuumia rouva Parker Bangsista?"
"Vähät siitä", sanoi Jane päättävästi. "Kun te menette naimisiin tytön kanssa, lähtee täti takaisin Chicagoon."
"Minä toivoisin, ettei hän olisi pohattaperheestä."
"Ei sitä voi auttaa", sanoi Jane. "Amerikkalaisethan ovat niin rakastettavia, ettemme saa ensinkään muistaa heidän rahojaan."
"Toivoisin heidän olevan täällä, neiti Listerin ja hänen tätinsä", huomautti Garth. "Mutta he tulevat lady Inglebyn luo, jonne minäkin menen tiistaina. Tuletteko te sinne, neiti Champion?"
"Tulen", vastasi Jane. "Minä lähden tiistaina Brandeille muutamaksi päiväksi, mutta lupasin Myralle palata Shenstoneen loppuviikolla. Minusta on hauska olla siellä. He ovat niin sopusointuinen pari."
"Niin ovatkin", sanoi Garth, "mutta eihän kukaan voisi aina olla olematta sopusointuinen pari, joka kerran on naimisissa lady Inglebyn kanssa."
"Voi sitä kielioppia!" nauroi Jane. "Mutta kyllä minä ymmärrän, mitä te tarkoitatte, ja olen iloinen, että asetatte Myran niin korkealle jalustalle. Hän on kultainen! Teidän pitää vain kiirehtiä hänen maalaamistaan ja heittää hänet mielestänne, jotta olette vapaa Pauline Listerille."
Tiimapatsas osoitti seitsemää. Varikset olivat lakanneet kiertämästä jalavia ja lentäneet tyytyväisinä pesiinsä.