Nuo hetket, vietetyt kanssasi, ne talletan helminauhanain, ja helmi helmeltä tarkasti niitä lasken rukousnauhassain.
Hiljaisena, aateksivana, hellänä kuiskauksena kuuluivat viimeiset sanat, tulkiten kokonaista muistojen maailmaa — jalosydämisen naisen uskollisesti säilyttämiä menneen ajan onnellisten hetkien muisteloita.
Kuulijakunta pidätti henkeänsä. Tämä ei ollut laulua. Tämä oli sydämen sykintää; ja se sykki niin suloisin sävelin, että kyynelet vierivät väkisin.
Sitten ääni, joka niin rauhallisena oli tulkinnut alkusäkeet, kohosi paisuen sydäntä herkyttävään tuskaan.
Joka helmi on rukoushetkinen ja sydämen polttoa lievittää, mutt' alta helmisen seppeleen yks' risti eteeni välkähtää.
Viimeiseen neljään sanaan tuli sellainen voima ja väristys, että läsnäolijat sähköttyivät. Lyhyen tauon aikana, joka seurasi, saattoi kuulla tunteiden jännityksen. Mutta seuraavassa tuokiossa tyyntynyt ääni kaikui vienona, ilmaisten sellaista uhrautuvaisuuden voimaa, jota eivät mitkään vastoinkäymiset lannistaneet, eivät vaikeimmatkaan kärsimykset peloittaneet, ja luontuen samalla tenhoavaan suloisuuteen, jota vain kärsimyksen aarteista ammennetaan.
Oi siunatut polttavat muistoni ilon niukan, kohtalon katkeran, joka helmeä suudellen, viimeksi myös ristiin huuleni kurkotan.
Ne vain, jotka ovat kuulleet Janen laulavan "Rukousnauhan", voivat ymmärtää, miten hän lauloi 'joka helmeä suudellen'. Joka sanasta henki niin naisellinen, kaunis ja hellä rakkaus, että hänet itsensä unohdettiin hänen laulunsa taikavoiman vuoksi — nekin unohtivat, jotka hänet parhaiten tunsivat.
Säestys, joka alkaa yhdellä ainoalla soinnulla, loppuu yhteen ainoaan säveleeseen.
Jane soitti sen hiljaa, arasti. Sitten hän nousi, kääntyi ja oli lähdössä lavalta, kun kuulijakunta äkkiä puhkesi myrskyisiin suosionosoituksiin. Jane empi, pysähtyi, katsahti tätinsä vieraisiin ikään kuin ihmeissään siitä, että näki heidät siellä. Sitten vieno hymy pilkisti silmästä ja siirtyi huulille. Hetkisen hän seisoi ymmällä keskellä lavaa, melkein ujona; astui sitten edelleen, kun herrat alkoivat huutaa: "Uudestaan, uudestaan!", ja laskeutui lavalta sivuportaita myöten.