"Teidän syynne se oli, hyvä poika", sanoi Jane.
"Kuinka niin?" tutki Garth. Ja vaikka tumma puna nousikin hänen ruskettuneille kasvoilleen, oli hänen äänensä rauhallinen.
"Sen tähden, että te viimeisinä päivinä Overdenessa viekoittelitte minut sellaiseen musiikilla herkuttelemiseen, jommoiseen en ole ennen tottunut, ja kaipasin sitä kerrassaan huolestuttavassa määrin. Rupesin jo pelkäämään hyvässä järjestyksessä olleen mieleni tasapainoa."
"No mutta", sanoi Myra tullen näkyviin punaisen päivänvarjonsa alta, "tehän voitte vaikka juopua musiikista täällä, jos teitä haluttaa. Vierashuoneessa on piano ja toinen hallissa sekä suuri Bechstein biljardisalissa. Siellä minä pidän harjoituksia palvelusväen kanssa. En voinut ratkaista, mistä pidin eniten, Erard-, Broddwood-, Collard- vai Bechstein-pianoista, niin että vähitellen olen hankkinut yhden kutakin. Ja loppujen lopuksi taidan sittenkin soittaa parhaiten sillä pienellä pianolla, joka meillä oli kotona kouluhuoneessa. Se on nyt minun työhuoneessani. Minä olen tottuneempi sen ääneen tai sitten se sopii paremmin minun soittotapaani."
"Kiitos, Myra", sanoi Jane. "Minä arvelen, että Dal ja minä pidämme
Bechsteinistä."
"Ja jos te haluatte jotakin musikaalisesti oikein mielenkiintoista", jatkoi lady Ingleby, "menkää joskus niiden laulajaisten harjoituksiin, joita he puuhaavat urkujen loppuvelan maksamiseksi. Minä luulen, että he yrittävät kokolailla suurenmoisia kappaleita."
"Minä maksaisin ennemmin koko loppuvelan kuin olisin harjoitusten likimaillakaan", sanoi Jane painokkaasti.
"Ei maarin", kiirehti Garth sanomaan, kun huomasi Myran pettyneen ilmeen. "On hyvin hyvä, että ihmiset itse huolehtivat veloistaan ja hankkivat, mitä tarvitsevat kirkkoonsa. Ja kirkkolaulajaiset ovat hauskoja, jos esitykset ovat kunnollisia, kuten otaksun, kun lady Inglebyn väki niitä hommaa. Lawson selosti minulle ohjelman tänä aamuna ja hyräili tärkeimmät sävelet. Se on varsin vaikuttava. Robinson Crusoe — ei, tietysti ei! Mikä se nyt olikaan — Tuomo Sedän tupa? No, tiesinhän minä, että se oli jotakin mustaa. Lawson on Tuomo setänä ja kirkkoherran pieni tyttö on pikku Evana. Neiti Champion, teidän täytyy tulla kanssani ensi harjoituksiin."
"Täytyykö?" sanoi Jane tietämättä, kuinka hellästi hän hymyili, tuntien vain omassa sydämessään muiston siitä illasta Overdenessa, jolloin hänestä olisi ollut niin houkuttelevaa lausua: "Sanokaa, mitä tahdotte minun tekevän, niin minä teen sen."
"Pauline tulee mielellään teidän kanssanne", sanoi rouva Parker Bangs.
"Hän on ihastunut maalaismusiikkiin."