Garthin silmät välkähtivät. Jane kuuli välkähdyksen hänen äänestään. "Jalo rouva", sanoi hän, "te arvostatte liian suureksi minun pelaamistaitoni samoin kuin hyväsydämisyydessänne monta muutakin minua koskevaa seikkaa. Mutta minulle on mieluista ajatella teidän olevan golfkentällä huomenna kello yksitoista. Te voitte ajaa sinne, vaikka silloin teiltä jää ylen ihana kävely metsän halki. Muistakaa vain, teidän tulee mennä puiston kautta, pohjoisveräjästä, eikä valtatietä, jota ajamme asemalle. Minä mielelläni saattaisin teidät, mutta minun täytyy jo sangen varhain mennä vallan toiseen suuntaan. Kun sitä paitsi tulee tiedoksi, että neiti Lister aikoo mennä golfkentälle, selviää varsin monelle, ettei missään muualla voikaan viettää huomista aamupäivää, ja minä olisin vain yksi joukosta, joka vaeltaa puiston halki pohjoisveräjälle. Teidän on sula mahdottomuus eksyä tieltä."
Rouva Parker Bangs alkoi tyystentaiten selittää, ettei Garth missään tapauksessa hukkuisi joukkoon, mutta sisarentytär keskeytti jyrkästi:
"Kyllä me löydämme, täti. Älkää turhia. Yksin me kaikki olemme, ellemme ole joukossa niinkuin nyt juuri näillä portailla, niin ettei neiti Champion pääse ohitsemme, vaikka on yrittänyt jo hetken aikaa. Menettekö pelaamaan huomenna, neiti Champion?"
Garth väistyi sivulle ja Jane alkoi nousta portaita. Garth ei katsonut häneen, mutta Janesta tuntui, että hän katsein seurasi hänen hameensa helmusta, kun se laahusti ohi. Hän pysähtyi neiti Listerin viereen. Hän tiesi varsin hyvin, millainen nuoren amerikattaren tumman kauneuden vastakohta hän oli. Hän kääntyi ja katsoi Garthiin. Hän toivoi tämän katsovan ylöspäin ja näkevän heidät seisomassa rinnatusten. Hän toivoi tämän vastakohtaisuuden koskevan hänen taiteilijansilmäänsä. Siksi hän siinä viivähti.
Garthin katse oli yhä hänen hameensa helmuksessa, aivan hänen vasemman jalkansa vieressä, mutta se kohosi hitaasti pitseihin povelle, jolla hänen kätensä oli. Siihen se pysähtyi hetkeksi, painui jälleen, kohoutumatta sen ylemmäksi.
"Niin, neiti Champion, pelaatteko huomenna aamupäivällä herra Dalmainin kanssa?"
Jane lensi tulipunaiseksi ja oli sitten punastumisestaan armottomasti vihainen itselleen ja asianhaaroille, jotka saivat hänet tuntemaan ja toimimaan niin vastoin tavallisuutta. Hän empi pitkän, hirvittävän pitkän tuokion. Kuinka Garth uskalsi käyttäytyä tuolla tavoin? Ihmiset voivat luulla hänen liepeissään olevan jotakin tavatonta. Hän oli itse vähällä kumartua katsomaan, oliko Garthin suudelma ruumiillistunut ja riippuiko se nyt tähtenä hänen silkkisissä liepeissään. Sitten hän ponnistautui tyyneksi ja vastasi melkein ynseästi: "En minä pelaa huomenna, mutta teette varsin viisaasti, jos menette kentälle. Hyvää yötä, rouva Parker Bangs. Nukkukaa hyvin, neiti Lister. Hyvää yötä, Dal."
Garth oli heitä alemmalla portaalla ja ojensi juuri Paulinen tädille kirjettä, joka oli pudonnut.
"Hyvää yötä, neiti Champion", sanoi hän ja silmänräpäykseksi heidän katseensa yhtyivät, mutta hän ei ojentanut kättään eikä ollut myös näkevinään Janen puoleksi ojentamaa.
Nuo kolme naista nousivat portaat yhdessä ja erosivat sitten kukin tahollensa. Neiti Lister kääntyi käytävään oikealle, täti seurasi häntä.