Sen vuoksi katsoi Jane, tarkemmin miettiessään, iltapäivänsä menneen piloille. Mutta nuori Cathwart selitti tupakkahuoneessa samana iltana muutamille valituille uudelleen koko pelin ja huomautti: "Vanha Jane oli verraton! Löi niin että soi! Ja vaikka hän pelasi suunnattoman paljon paremmin kuin minä, ei hän sitten nimeksikään rehennellyt taidollaan. — Nyt olen vakavasti päättänyt, etten enää lähetä kukkia Tou-Toulle. Tiedättekö, pojat! Ei voi ajatellakaan istuvansa samppanjaillallisella tanssijattaren seurassa tällaisena kauniina päivänä, kun on pelannut golfia jalosukuisen Janen kanssa. Kuulkaa, pojat! Kyllä vain tuntee, että omantunnon tulee olla koko puhdas, kun tarttuu hänen käteensä."
Kolmas luku.
"YLLÄTYS."
Tiimapatsas osoitti puolta viittä. Hiljaisuus tuntui olevan mennyttä. Linnut alkoivat visertää, ja läheisessä metsässä kukahteli tuon tuostakin käki.
Talokin virkosi äkkiä eloon. Ovia auottiin ja suljettiin. Kaksi livreepukuista palvelijaa, Meldrumien väreissä, tummansinisessä ja hopeassa, kiirehti pengermää alas kantaen saranallista teepöytää jykevien tammipöytien sijalle, jotka muulloin olivat setrin alla.
Toinen palasi heti rakennukseen, toinen jäi levittämään hohtavan valkoisia liinoja pöydille.
Papukaija heräsi, levitti siipensä ja räpytti niitä pari kertaa, liukuili sitten edestakaisin orrellansa tarkaten palvelijaa.
"Katsohan!" huusi se yhtäkkiä hovimestaria matkien, kun huolimattomasti heitetty pöytäliina liukui ruoholle.
"Suus kiinni!" sanoi nuori palvelija ärtyneenä huiskaisten lintua pöytäliinallaan ja vilkaisten salaa ruusutarhaan päin.
"Tommy tahtoo karviaisen!" huusi papukaija väistäen pöytäliinaa ja riippuen pää alaspäin orrellaan.