"Mikaelin sähkösanomaa. Se on tuolla uuninreunalla. Lue se, Jim."
Jim Airth kääntyi ympäri, otti sähkösanoman ja veti sen kuoresta kankein sormin. Hän luuli yhä Myran hourailevan.
Hän luki sen verkalleen läpi. Sanamuoto oli pettämättömän selvä; mutta kuitenkin luki hän sen vielä kerran läpi. Sitä tehdessään hän hitaasti kääntyi, niin että viimein tuli seisomaan selkä sohvaan päin.
Yllätys oli vallan suunnaton. Hän ei tällä hetkellä voinut tajuta muuta kuin vain yhden seikan: — ettei nainen, joka katseli kuinka hän luki sähkösanomaa, millään ehdolla saanut nyt nähdä hänen kasvojaan. Myra puhui.
"Eikö se tunnu melkein mahdottomalta uskoa, Jim? Ronald ja Billy olivat täällä murkinalla kun se tuli. Billy näytti huumautuneelta; mutta Ronnie oli vallan ihastuksissaan. Hän sanoi aina uskoneensa, että ryntäyksen etunenässä olleet miehet olivat joutuneet vangiksi ja ettei mitään kouraantuntuvia todisteita Mikaelin kuolemasta koskaan löydetty. He eivät olleet milloinkaan ennen kertoneet minulle, ettei mitään hautajaisia oltu pidetty. Minä otaksun heidän ajatelleen, että se seikka olisi minua vielä enemmän hirvittänyt. Mutta minä en ole milloinkaan välittänyt paljoa ruumiista. Jollei tuntuisi hullunkuriselta kantaa pientä tuhkauurnaa hautaussaaton etunenässä, kantajain oikein tietämättä miten sen kanssa menetellä, niin puolustaisin ruumiinpolttotapaa. Joskus tunsin jonkunlaista velvoitusta lähteä pyhiinvaellusmatkalle näkemään Mikaelin hautaa. Tiedän että hän olisi toivonut sitä minulta. Hän panee suurta arvoa haudoille — kaikki Inglebyt lepäävät perheholveissaan. Tämä se tekee Petterinkin jutun niin tukalaksi. Ronnie lähti yks'kaks kaupunkiin lähettämään sähköteitse rahaa. Billy meni hänen kanssaan. Luuletko viisisataa puntaa riittävän? Jim? — Jim! Etkö sinä ole kiitollinen? Sano jotakin, Jim."
Jim Airth työnsi sähkösanoman takaisin uuninreunalle. Hänen iso kätensä tärisi.
"Mitä on 'Veritas'?" hän kysyi, katsahtamatta taakseen.
"Se on meidän yksityinen salamerkkimme, Jim; Mikaelin ja minun. Äitini sähkötti kerran minulle Mikaelin nimissä ja hänelle minun nimissäni — äitiparalla on usein sellaisia merkillisiä päähänpistoja — ja siitä aiheutui ikävyyksiä. Mikael oli hyvin harmissaan. Sentakia me päätimme merkitä aina tärkeitten sähkösanomain alle 'Veritas', tarkottaen sillä: 'Tämä on todella minulta!'"
"Siis — miehesi — on tulossa kotiin luoksesi?" sanoi Jim Airth verkalleen.
"Niin, Jim"; suloinen ääni värähteli ensi kerran. "Mikael on tulossa kotiin."