"Te olette ollut enemmän kuin kiltti, Sir Deryck, kun saavuitte itse luokseni. Minä en koskaan unhoita sitä. Ja minähän odotan Jane Championia — Dalmainia, tarkotan; miksi ystävämme menevätkään naimisiin? — tuossa paikassa. Hän saapuu suoraan kaupungista; vaunut ovat lähteneet asemalle häntä noutamaan."
"Hyvä", sanoi tohtori ja pani kätensä ristiin sellaisen miehen vakavalla, äänettömällä hartaudella, joka haluten auttaa huomaakin seisovansa sellaisen murheen edessä, jota ei kykene ymmärtämään eikä lieventämään.
"Hyvä — hyvin hyvä", sanoi hän vielä astuessaan autoon, huomauttaen sitten kuljettajalle: "Meillä on yhdeksän minuttia aikaa; ja jollemme ennätä junaan, täytyy minun pyytää teitä ajamaan minut kaupunkiin asti."
Ja hän sanoi "Hyvä!" kolmannen kerran ja entistä painokkaammin, toinnuttuaan hämmästyksestään sen johdosta mitä oli nähnyt kun moottori pyyhkäsi pitkin lehtokujaa. Sillä sivuutettuaan lady Inglebyn vaunut palaavina asemalta muuten tyhjinä paitsi että istuimella oli matkavaippa ja alligaattorinnahkainen matkalaukku, näki hän jalosukuisen Mrs. Dalmainin kävelevän verkalleen puitten alla vaipuneena sangen vakavaan keskusteluun hyvin pitkän miehen kanssa, joka kantoi hattua kädessään antaen tuulen vapaasti puhaltaa paksun pörrötukkansa läpi. Molemmat olivat liiaksi syventyneet puheluunsa huomatakseen autoa; mutta kun mies käänsi kuihtuneet kasvonsa toveriinsa päin, näki tohtori niillä saman toivottoman masennuksen kivettyneen ilmeen, joka lady Inglebyn kasvoilla oli yllättänyt ja surettanut häntä. Molemmat suuntasivat vitkalleen kulkunsa herraskartanoon päin astuen parvekkeen juurelle vievää polkua pitkin.
"Ilmeisesti — siinä on mies", ajatteli tohtori. "No hyvä, olenpa iloinen että Janella on hänet hinausköydessään. Sieluparat! Sallimus on asettanut heidät viisaihin käsiin. Jos uskollinen neuvo ja rehellinen suorapuheisuus voi ollenkaan hyödyttää heitä, niin saavat he epäilemättä kuulla kumpaakin kelpo Janeltamme."
Sallimus oli myöskin sovittanut Lontoon pikajunan myöhästymään yhden minuutin, niin että tohtori kerkesi siihen. Se seikka oli myöskin autonkuljettajan mieleen, sillä hänellä oli aikomus lähteä ajelemaan hänen armonsa kamarineitsyen kanssa, jonka vapaa-ilta sattui täksi päiväksi. Elämän kaikkein tärkeimmät tapahtumat saattavat toisinaan riippua yhden ainoan minuutin sattumista.
Neljäskolmatta luku.
MRS. DALMAIN ARVOSTELEE TILANNETTA.
"Näet siis, Jane", päätti lady Ingleby liikuttavalla äänensävyllä, "että kun Mikael ei palajakaan kotiin, olen todella yksin."
"Kun rakastaa Jim Airthia niinkuin sinä…" sanoi Jane Dalmain.