"Oi, säästä häneltä edes se!" nauroi Mrs. Dalmain. "Älä hauku miesparkaa hänen arvonimillään. Jos hänen pitää killua hirressä, niin anna hänen ainakin killua pelkkänä Jim Airthina. Jos miehen kohtalo on olla jumalaton konna, niin olisi niin äärettömän paljon ilkeämpi olla konnamainen jaarli kuin konna millä muulla elämänasteella hyvänsä. Siis, rakkaani, ei kannata jatkaa keskustelua otaksutusta tilanteesta, jossa sinun ääntäsi todennäköisesti ei tulla lainkaan ottamaan kuuleviin korviin. Mutta onneksi ei myöskään lordi Ingleby palaja kotiin."
"Onneksi!" ailahti lady Ingleby. "Totisesti, Jane, sinä et valikoi käyttämiäsi sanoja, keksitpä niitä mitä vastenmielisimpiä. Olisitpa kuullut kuinka tahdikkaasti tohtori puhui minulle siitä asiasta ja kuinka hienotunteisesti hän viittasi kärsimääni tappioon."
"Rakas Myrani", sanoi Mrs. Dalmain, "minä en osota myötätuntoisuutta väärää tunnetta kohtaan. Ja jos Deryck olisi tiennyt että sydämesi jo on kiintynyt toiseen mieheen, niin olisi hän — sen sijaan että uhrasi sinun takiasi neljä tuntia kalliista ajastaan — lähettänyt vain kuudenkymmenen pennin sähkösanoman: 'Sähkösanoma oli petkutusta. Vastaanottakaa sydämelliset onnentoivotukseni!'"
"Jane, sinä olet ihan raaka! Ja kun juuri olen kertonut sinulle näiden kuluneiden viikkojen koko historian ynnä sen julman, sydäntäsärkevän loppupäätöksen eilispäivänä, niin en voi käsittää kuinka voit viittaillakaan sellaista kuin että sydämeni muka jo olisi kiintynyt toiseen mieheen."
Yht'äkkiä Jane Dalmainin koko käytös muuttui. Hän lakkasi näyttämästä kiusoittavan huvitetulta ja taukosi heiluttamasta ruskeata kenkäänsä. Hän suoristautui tuolillaan, otti pois polven toisen päältä, ja nojaten molemmat kyynärpäänsä niille ojensi hän isot kelpo kätensä lady Inglebylle. Hänen jalopiirteiset kasvonsa, yhdellä haavaa suurenmoisen ankarat ja hellät, kuvastivat täydellistä naisellista myötätuntoa ja ymmärtämystä. "Ah, armaani", sanoi hän, "nyt on meidän tultava itse asian ytimeen. Olen tähän asti vain leikillä pyörähdellyt sen ympärillä, jotta saisit aikaa virota kaikesta edellisestä tuskallisesta mielenjännityksestä ja jotta minä itse saisin oikean käsityksen sinun asemastasi koko sen laajuudessa. Nykyhetken oleellinen kysymys on tämä: Aijotko antaa anteeksi Jim Airthille?"
"Minä en saa koskaan antaa hänelle anteeksi", kuului lady Inglebyn vastaus kuin matkojen takaa; "sillä jos antaisin hänelle anteeksi, en voisi enää päästää häntä menemään."
"Ja miksi päästäisitkään häntä menemään, koska kerran hänen poistumisensa tekisi koko elämäsi orvoksi?"
"Siksi", sanoi Myra, "että tunnen etten voi luottaa häneen; ja minä en uskalla mennä vaimoksi miehelle jota rakastan niinkuin rakastan Jim Airthia, jollen voi luottaa häneen yhtä ehdottomasti kuin luotan Jumalaani. Jos rakastaisin häntä vähemmän, niin ehkä uskaltaisin. Mutta minä tunnen häntä kohtaan jotakin jota en voi ymmärtää enkä määritellä; sen vain tiedän että se aikaa myöten tekisi hänet niin rajattomaksi herrakseni ja valtiaakseni että — paitsi jos voisin ehdottomasti luottaa häneen — minua aivan pelottaa."
"Eikö mieheen saa luottaa enää koskaan", kysyi Jane, "jos hän äkkinäisen, tulisen kiusauksen kiehtomana on kerran tullut pettäneeksi luottamuksesi?"
"Se ei ole mitään kerrallista luottamuksen pettämistä", sanoi Myra. "Se valaisee täydellisesti koko hänen rakkautensa luonteen — sen lajisen rakkauden. Sen rakkauden intohimo tekee ihmisen itsekkääksi — itsekkääksi aina siihen määrään että unohtaa erotuksen oikean ja väärän välillä ja on välinpitämätön onnettoman rakkaudenesineensä menestyksestä. Minun uljaan nimeni saisi häväistä; kunniani polkea lokaan; nykyisyyteni raiskata; tulevaisuuteni murskata; mutta mitäpä hän siitä välittää? Se rakkaus mahtui kokonaisuudessaan yhteen ainoaan lauselmaan: 'Sinä olet minun, et hänen. Sinun täytyy lähteä pois minun kanssani'. Minä en uskalla luottaa rakkauteen joka ei punnitse oikean ja väärän välillä. Me katselemme sitä erilaisilta näkökannoilta. Sinä näet ainoastaan miehen ja hänen kiusauksensa. Minä tunnen rakkauden arvaamattoman aarteen; siksi synti sitä rakkautta vastaan tuntuu minusta anteeksiantamattomalta."