Myra nousi ylös ja seisoi katsoen alas tuleen; kookas, sulava vartalo ojennettuna täyteen pituuteensa, selkä tohtoriin päin, jonka valppaat silmät eivät hetkeksikään lakanneet häntä vaarinottamasta.
Äkkiä Myra katsahti toiselle puolen huonetta lordi Inglebyn nojatuoliin.
"Ja minä uskon että Petterkin tiesi sen", sanoi hän kovalla, korkealla äänellä. "Hyvät ihmiset! Petter tiesi eikä huolinut ruoasta sen vuoksi että Mikael oli kuollut. Ja minä sanoin että sillä oli vatsahäiriöitä! Mikael, oi Mikael! Sinun vaimosi ei tiennyt että olit kuollut, mutta koirasi tiesi! Oi Mikael, Mikael! Pikku Petter tiesi!"
Hän kohotti käsivartensa suurta miestä ja pientä koiraa esittävää taulua kohti.
Sitten hän horjahti taaksepäin.
Tohtori otti hänet vastaan, kun hän kaatui.
Neljäs luku.
VARMOISSA KÄSISSÄ.
Koko yön lady Ingleby makasi tuijottaen eteensä kiiltävin silmin, jotka eivät nähneet mitään.
Puistomajan hiljainen vaimo, joka ennen naimisiin menoaan oli ollut lady Inglebyllä uskollisena seuraneitinä, saapui sanattoman murheen vallassa ja auttoi tohtoria lempeästi tekemään kaikkea mitä oli tehtävissä.