Tohtori kääntyi poispäin, mutta ehti sitä ennen kuitenkin huomata äkillisen mykän tuskan ilmeen, joka häivähti noihin levollisiin silmiin. Hän saapui ovelle, pysähtyi silmänräpäykseksi ja palasi sitten takaisin.
"Rouva O'Mara", sanoi hän laskien käden hänen olalleen, "teillä on surua itsellännekin?"
Margaret O'Mara astahti takaperin säikähtyneenä. "Oi, vaiti!" kuiskasi hän. "Älkää kysykö! Älkää herpauttako minua, sir. Auttakaa minua ajattelemaan ainoastaan häntä." Sitten hän lisäsi rauhallisemmin: "Mutta tietystikään minä en ajattele muuta kuin häntä, niin kauan kuin hän minua tarvitsee. Mutta — mutta, sir — koska te olette niin ystävällinen —" hän veti poveltaan rutistuneen sähkösanoman ja ojensi sen tohtorille. "Tämä saapui yhtaikaa kuin hänenkin", virkkoi hän vaatimattomasti.
Tohtori levitti auki sotaviraston sanoman.
Ikäväksemme ilmotamme että kersantti O'Mara kaatui eilen
hyökkäyksessä Targaita vastaan.
"Hän oli hyvä mies", sanoi Margaret O'Mara vaatimattomasti, "ja me olimme hyvin onnelliset."
Tohtori ojensi kätensä. "Olen ylpeä että olen tavannut teidät, rouva O'Mara. Tämä on mielestäni urhoollisin teko, minkä tiedän yhdenkään naisen koskaan tehneen."
Margaret O'Mara hymyili kyyneltensä läpi. "Kiitos, sir", virkkoi hän väräjävin äänin. "Mutta minun on helpompi kantaa omaa suruani, kun saan tehdä jotakin hänen puolestaan."
"Jumala itse lohduttakoon teitä, ystäväni", sanoi Deryck Brand, ja enempää ei hän uskaltanut sanoa, jottei äänensä pettäisi; eikä hän hävennyt sitä, että hänen oli haparoitava umpimähkään ovenripaa.
* * * * *