Lady Inglebyn viehättävät kasvot kalpenivat kokonaan verettömiksi suuren majavannahkahatun alla, mutta hän otti punakellervän kuoren vakavalla kädellä ja avasi sen vapisemattomin sormin. Hänen silmättyään allekirjotusta palasi väri jälleen hänen poskilleen.
"Tohtori Brandilta", virkahti hän, huudahtaen tahdottomasti mielenkevennyksestä. Odottava lakeija kääntyi ja nyökäytti salavihkaa taloon päin, ja erään ikkunan ääressä seisonut palvelustyttö laski uutimen alas ja riensi kertomaan levottomalle talonväelle että kaikki oli hyvin.
Sillävälin lady Ingleby luki sähkösanomansa.
Sairaskäynnillä lähiseudullanne. Voitteko majottaa minut luoksenne yöksi? Saavun 4.30.
Deryck Brand.
Lady Ingleby kääntyi lakeijan puoleen. "William", sanoi hän, "sanokaa rouva Jarvisille, että sir Deryck Brand on käynnillä näillä tienoin ja tulee yöksi tänne. He voivat panna heti tulen magnoliahuoneen uuniin ja järjestää sen häntä varten. Hän on täällä tunnin päästä. Lähettäkää auto asemalle. Sanokaa Groatleylle, että me juomme teetä arkihuoneessani heti kun sir Deryck saapuu. Lähettäkää sana Puistomajaan rouva O'Maralle, että minä tarvitsen häntä täällä tänä iltana. Niin, ja mainitkaa samalla Puistomajassa, ettei ole saapunut mitään uusia tietoja ulkomaalta."
"Kyllä, armollinen rouva", virkkoi lakeija, ja Myra Ingleby hymyili huomatessaan miehen äänessä ja kasvoissa heijastuksen omasta rajattomasta helpotuksestaan. Palvelija kääntyi ja kiiruhti huoneisiin, Petterin syöksähtäessä äkillisessä vääräänsuunnatussa tarmonpuuskassa hurjasti haukkuen hänen kintereilleen.
Lady Ingleby siirtyi parvekkeen etulaitaan ja seisahtui lähelle kivileijonaa tyhjän kukkamaljan viereen, joka kesällä oli ollut tulipunaisena kukkivista geraniumeista. Hänen kasvoillaan kuvastui iloinen odotus.
"Vihdoinkin joku, jonka kanssa saa puhua!" sanoi hän. "Olin jo ruvennut ajattelemaan, että minun oli uhmattava äiti-kultaa ja palattava kaupunkiin. Ja vielä itse sir Deryck eikä kukaan muu! Hän sähköttää Victoriasta, joten voin päättää hänen käyvän potilaansa luona matkan varrella taikka vasta huomenaamulla. Kuinka erinomaisen herttaista häneltä suoda minulle kokonainen ilta! Ihmettelenpä, kuinka moni ihminen rikkoisi kymmenettä käskyä minun suhteeni, jos tämän tietäisi!… Petter, sinä pikku paholainen! Tule tänne! Miksi lakeijat ja puutarhurit ja kirjeenkantajat eivät potkaise suustasi viimeisiäkin hampaita, sitä en voi ymmärtää! Olet muka olevinasi liian sairas voidaksesi syödä päivällistäsi ja heti sen jälkeen käyttäydyt kuin raivostunut hyena, kun viaton William parka tuo minulle sähkösanoman! Minä kirjotan Mikaelille ja kysyn, enkö saa hirtättää sinut."
Ja erittäin valoisalla tuulella lady Ingleby lähti huoneeseen.