Mutta tässä uudessa elämänvaiheessa tuntuu kaikki mukaantempaavan mielenkiintoiselta, ja niiden harvojen ihmisten yksilöllisyydet, joita täällä näen, saavat liikaa tärkeyttä osakseen. (Tuopa lause voisi melkein olla sir Deryckin suusta lähtenyt!) Ja minä uskon todellakin, että Jim Airthin omituinen tenho johtuu siitä, että tunnen hänen suhtautuvan minuun hieman moittivasti. Jos hän ajattelee minua laisinkaan, niin ei hän tee sitä millään ihailulla, ei edes suopeudella. Ja tämä on vallan uutukainen kokemus, sillä minut on pilattu alituisella myötämielisyydellä ja kyllästetty järjettömällä ja ansaitsemattomalla imartelulla.
Oi Jane! Kun käyskentelen pitkin näitä kallioita ja kuulen Atlantin hyökyjen jymisevän niitten juurta vastaan kaukana alhaalla; kun katselen lokkien lentoa niitten kaareillessa ympärinsä voimakkailla, valkoisilla siivillään; kun näen luonnossa vallitsevan voiman, tarmon ja vapauden, elämään liittyvän kasvun ja kehityksen, niin tunnen etten ole koskaan todella elänyt. En ole koskaan tuntenut mitään voimakasta, en alapuolellani, en ympärilläni enkä vastassani. Jos minut joskus olisi masennettu ja pidetty vallan alla ja pantu tekemään toisen tahdon mukaan, niin olisin tuntenut rakkauden todellisuudeksi ja elämä olisi tullut elämisen arvoiseksi. Mutta minä olen vain joutiloinut kautta vuosien, tehden juuri niinkuin itse halusin, erehtyen kenenkään vaivautumatta minua oikaisemaan, epäonnistuen kenenkään tuntematta siitä pettymystä.
Minä huomaan nyt, että on olemassa elämän avain ja rakkauden avain, jota ei ole koskaan annettu minun käsiini. Mikä se aivan on, en tiedä. Mutta jos joskus saan oppia sen tuntemaan, niin opin sen juuri sellaiselta mieheltä kuin Jim Airth on. En ole kertaakaan todella puhunut hänen kanssaan, mutta olen kuitenkin niin vahvasti tietoinen hänen voimastaan ja miehuudestaan, että hän on minulle, älyperäisessä mielessä, kaiken sen esikuvana, mikä miehuudessa on miehekkäintä ja elämässä elinvoimaisinta.
Suuri osa täällä-oloni siunauksellisesta vaikutuksesta tulee minulle hänestä — hänen olematta siitä vähintäkään tietoinen. Kun hän astuu sisään vihellellen kuin mustarastas, kun hän ripustaa lakkinsa hirvensarveen jalkaa ja paria korkeammalle kuin muut ihmiset ulottuisivat, kun hän siekailematta käy ateriansa kimppuun kirja tai sanomalehti eteensä pystyyn sovitettuna, kun hän kolauttaa suuret kenkänsä käytävän lattialle aikoja sen jälkeen kun hiljainen talo jo on lepoon vaipunut, ja minä hymyilen itsekseni pimeässä ajatellessani kuinka tuo kolahdus todennäköisesti harmittaa Amelia-neitiä, säikähdyttää Elizaa ja panee kevytmielisen Susannan sydämen värähtelemään, — kun kaikki tämä tapahtuu joka päivä, tunnen itsessäni että saan selvemmän ymmärtämyksen menneisyyteen nähden, uuden voiman tulevaisuutta varten ja uuden elämän-katsannon pelkästään vain siitä tosiasiasta että hän on oma itsensä ja että hän on täällä. Jim Airth ei ehkä ole pyhimys, mutta hän on mies!
Jane kulta, minä tuskin uskaltaisin lähettää sinulle tätä epistolaa, jollen tietäisi kaikkien noiden laatusanojen: "terveellinen", "auttavainen", "ymmärtäväinen" j.n.e. pitävän niin hyvin paikkansa sinuun nähden; Sinä et ymmärrä väärin. Siitä minulla ei ole pelkoa. Mutta älä kerro tohtorille muuta kuin että voin oikein hyvin, olen erittäin reippaalla mielellä ja onnellisempi kuin koskaan eläissäni olen ollut.
Sano Garthille että pidin hänen viime laulustaan. Kuinka usein laulankaan itsekseni käyskennellessäni merenleyhkässä ja päivänpaisteessa, sinikellojen keinuessa jalkaini juuressa:
"Kun loistain kukkii Luojan maa,
ei toivo kuolla voi."
Uskon laulavani sitä oikein, vaikka kyllä tiedän ettei minulla
ole paljon korvaa.
Entä kuinka voi pikku Geoffrey? Onko hänellä vielä ne kauniit, loistavat silmät, jotka kaikki muistamme? Olen usein nauranut selonteollesi hänen olostaan Overdenessä ja siitä kuinka herttainen, ilkeä herttuatar-vanhuksemme yllytti hänet kapinaan hoitajaansa vastaan. Kyllä sinulla varmaan oli huolta sylintäysi, kun sinä ja Garth palasitte Amerikasta. Oi Jane, kuinka erilaista olisi minunkin elämäni ollut, jos minulla olisi ollut pieni poika! Ah, niin!
Miss' oisi sijaa surrakaan,
kun taivaan rakkaus täyttää maan.