Garth tahtoo välttämättä lähettää sinulle heti valikoiman omia suosikkejaan Dickensin teoksista. Niin että älä hämmästy saadessani valtavan kirjapakan ennen pitkää. Voit lukea niitä ääneen Murgatroyd-neideille silläaikaa kun he kutovat ja kerivät.
Garth nautti mitä syvimmin Amerikan-matkastamme. Tiedät kai mitä varten sinne lähdimme? Senjälkeen kun hän kadotti näkönsä, merkitsevät kaikki äänet hänelle niin paljon. Hän on niin poikamaisen innokas kuulemaan kaikkea mitä maailmassa on kuultavaa. Jokainen uuden äänikokemuksen mahdollisuus täyttää hänet innokkaalla odotuksella, ja silloin ei muuta kuin matkalle! Hän halusi mitä hartaimmin kuulla Niagaran ukkosjyminää, ja niin me lähdimme matkaan Valkoisen tähden linjalla. Ja kun hän sitten vihdoin seisoi lähellä Hevosenkenkä-putousta Kanadan puoleisella rannalla pidellen kädellään suojakaiteesta sillä kohdalla missä vaahto pärskyy katsojan ylle ja syöksyvän veden jyminä tuntuu ympäröivän joka puolella, oli hänen nautintonsa täydellinen. Ja seisoessamme siinä vierekkäin alkoi pikku lintu laulaa lähellämme puun oksalla! — Garth sommittelee parhaallaan kaikkea tätä sinfoniaksi.
Kuinka totta on se mitä sanot amerikkalaisten iloisesta ystävällisyydestä! Ajattelin sitä itse paluumatkallamme. Minusta tuntuu että he ovat ylimalkaan paljon vähemmän itsetietoisia kuin me. Heidän mielensä ovat täysin vapaat kohtaamaan mitä vilkkaimmalla hyväksymisellä ja mielenkiinnolla jokaista uutta tuttavuutta. Meidän järjetön brittiläinen tervehdyksemme: "Kuinka voitte?" — tuo iänikuinen kysymys, johon ei odoteta eikä toivota vastausta — ei voi johtaa muuhun kuin jokapäiväisiin huomautuksiin ilmasta; kun taas Amerikan: "Hauska tavata teitä, rouva Dalmain", tai: "Minua ilahuttaa tutustua teihin, lady Ingleby", on avoin ovi, jonka kautta pääsemme heti siirtymään täydellisempään ystävyyteen. Esittelyn hetkellä pidättyvä brittiläinen luonne liian usein kääntyy itseensä, arkatuntoisesti arvostellen tekemäänsä vaikutusta, hermostuneesti peläten esiintyvänsä liian avonaisesti, pelokkaasti varoen antamasta toiselle mitään itsestään. Mutta, kuten sanoin, amerikkalainen astuu vastaamme kohdatakseen meitä peittelemättömällä mielenkiinnolla ja suosiollisen odottavana; ja tuossa alttiin myötätunnon maassa me saamme puolessa tunnissa enemmän ystäviä kuin omissa jäykissä piireissämme puolessa vuodessa. Ehkä tämä mielipiteeni tuntuu sinusta puolueelliselta. Oli miten oli, he olivat ihmeen hyviä Garthille ja minulle, ja me olemme niin suuresti riippuvaisia siitä että ihmiset sanovat oikean sanan oikealla hetkellä. Kun ystävällisiä katseita ei voi nähdä, käyvät tahdikkaat sanat kaksinverroin tarpeellisiksi.
Kyllä, pikku Geoff'in silmät ovat kirkkaat ja loistavat ja niitten väri oikea kullanruskea. Monessa muussakin suhteessa hän tulee hyvin paljon isäänsä.
Garth lähettää sydämellisen tervehdyksensä ja lupaa sinulle erikois-säestyksen "Mustarastaan lauluun", sellaisen jonka voi helposti soittaa yhdellä sormella!
Tuntuu niin oudolta osottaa tämä kirje rouva O'Maralle. Se muistuttaa minulle ajasta, jolloin luovuin omasta itsenäisyydestäni ja rupesin käyttämään toisen ihmisen nimeä. Toivon vain että sinunkin kokeesi päättyisi yhtä onnellisesti kuin minun.
Ah, Myra rakas, on olemassa paras jokaista elämää varten! Joskus me voimme saavuttaa sen vain louhikoista polkua tai okaista tietä pitkin, ja ne jotka pelkäävät vaivaa, eivät saavuta sitä lainkaan. Mutta ne meistä, jotka ovat sen saavuttaneet, voivat todistaa että se maksaa vaivan. Kaikesta, mitä olet kertonut minulle viime aikoina, olen saanut sen käsityksen, ettei paras ole vielä osunut sinun tiellesi. Odota edelleen. Älä tyydy vähempään.
Tietysti ei meidän pidä ilmottaa Deryckille että Jim Airth — miten soma nimi! — oli mukana Targain luona. Hän siirtäisi sinut heti paikalle muualle.
Lähetä sairaskertomus taas ensi viikolla; ja pysyttele, jos tarpeelliseksi näkyy, kamee-rintaneulan turvallisen valvonnan alla.
Sinun uskollinen