Jim liikahti, ikäänkuin hänen oman nimensä kuuleminen Myran huulilta ensi kertaa olisi merkinnyt hänelle paljon; ja hänen äänessään oli syvemmän iloisuuden sävy, kun hän vastasi:
"Olisi mahdotonta kiivetä tästä ylös kallion laelle. Kun tulin alas, oli minun suorastaan pudottauduttava kymmenen jalkaa. Näettehän että kallio ulkonee hiukan juuri yläpuolellamme. Vuoroveden vuoksi me voisimme kiivetä alas kolmen tunnin kuluttua, mutta nyt ei ole kuutamoa ja silloin on aivan pilkkopimeä. Meillä täytyy olla valoa laskeutuessamme, jos minun mieli saattaa teidät turvallisesti ja vahingoittumattomana kallion juurelle. Aamunkoiton pitäisi sarastaa kohta kolmen jälkeen. Aurinko nousee huomenna kello 3.44; mutta on aivan valoisaa jo ennen sitäkin. Arveluni mukaan voimme odottaa pääsevämme Moorheadin majataloon neljän aikaan aamulla. Toivokaamme ettei Amelia Murgatroyd kurkista ikkunastaan juuri silloin kun me astelemme polkua pitkin."
"Mitähän he kaikki nyt ajattelevat?" kysyi lady Ingleby.
"En tiedä, enkä välitäkään siitä", sanoi Jim Airth iloisesti. "Te olette hengissä ja minä olen hengissä; ja me olemme suorittaneet rekordi-kiipeämisen! Muulla ei ole väliä."
"Ei, mutta vakavasti, Jim?"
"No niin, vakavasti puhuen, hyvin vähän luultavaa on, että minua lainkaan kaivataan. Minä syön usein päivällistä muualla ja palaan majataloon vasta hyvin myöhään taikka olen kokonaan palaamatta. Kuinka lienee teidän laitanne?"
"Omituista kyllä", sanoi Myra, "ennen ulos lähtöäni minä lukitsin makuuhuoneeni oven. Tässä on sen avain. Olin jättänyt joitakin papereita esille — minä en ole erittäin järjestystä rakastava. Ainoana kertana, jolloin ennen olen lukinnut oveni, jäin kokonaan pois päivälliseltä ja palattuani iltakävelyltä menin levolle. Minä olen täällä muka 'virkistyslevolla'. Palvelustyttö tunnusti oveani, meni pois eikä tullut uudestaan ennenkuin aamulla. Hyvin todennäköisesti hän on tehnyt samoin nytkin."
"Sitten en luule että he lähettävät etsijäjoukkuetta meitä hakemaan", sanoi Jim Airth.
"Ei. Me olemme niin yksin täällä. Emme merkitse mitään muille kuin itsellemme", sanoi Myra.
"Ja toisillemme", sanoi Jim Airth tyynesti.