Kun kerran suureen aamuun sielu herää ja mainen elo häipyy pimentoon, ah, silloin kirkkaampana päivänterää tää aatos riemahtaa: Sun luonas oon!"
Jim Airthin ääni vaikeni. Hän odotti hetken hiljaisuuden vallitessa.
"Pidätkö siitä?" kysyi hän sitten lempeästi.
Hän ei saanut vastausta. Myra nukkui rauhallisesti kuin pieni lapsi. Hän saattoi tuntea hänen rauhallisen hengityksensä säännölliset liikkeet kätensä alla.
"Jumalalle kiitos!" sanoi Jim Airth luoden katseensa aamutähteen.
Kolmastoista luku.
HERÄÄMINEN.
Kun lady Ingleby avasi silmänsä, ei hän ensi hetkessä voinut kuvitella missä hän oli.
Päivä alkoi sarastaa meren yllä. Hopeinen juova oli aamutähden paikalla tummalla taivaalla. Hän saattoi nähdä hopeisen hohteen heijastuvan mereen.
"Minkätähden nukun näin lähellä suurta ikkunaa?" tiedusteli hänen hämmentynyt tajuntansa. "Vai olenko minä parvekkeella?"