Kun he olivat lopettaneet ateriansa ja korjanneet pöydän, oli kello puoli kuusi. He siirtyivät yhdessä halliin.
"Sinun täytyy mennä nukkumaan vähän lisää", sanoi Jim Airth käskevästi.
"Menen kyllä, jos sitä haluat", kuiskasi Myra; "mutta en koskaan ole koko elämässäni tuntenut itseäni näin voimakkaaksi ja levänneeksi. Jim, minä istun aamiaisella sinun pöydässäsi ja kaadan sinulle kahvia. Asettakaamme se kello yhdeksäksi, kuten tavallisesti. Tulee olemaan niin hauskaa nähdä Murgatroydien ilmeitä ja muistella juustoamme ja oluttamme. Jos sinä tulet alas ensiksi, niin tilaa aamiaisemme samaan pöytään."
"Hyvä on", sanoi Jim Airth.
Myra alkoi nousta ylös portaita, mutta kääntyi viidennellä askelmalla ja kurottautui käsipuun yli hymyilemään Jim Airthille.
Jim Airth kohotti kättään ylös. "Kuinka voin laskea sinut menemään?" huudahti hän äkkiä.
Myra kurottui ulommaksi ja katsoi hymyillen hänen jumaloiviin silmiinsä.
"Kuinka voin mennä?" kuiskasi hän hellästi.
Jim Airth tarttui hänen molempiin käsiinsä. Heidän silmänsä uppoutuivat liekehtien toisiinsa.
"Myra", hän sanoi, "milloin menemme naimisiin?"