Hän ojensi käsivartensa päänsä yli.
"Minun!" sanoi hän. "Minun kokonaan! Oi, hyvä Jumala! Vihdoinkin olen saavuttanut korkeimman!"
Sitten hän riensi pikajuoksua kyläkatua pitkin rantaan; ja viisi minuuttia myöhemmin hän voimakkaan miehuutensa täydessä väkevyydessä ui kultaista kujaa pitkin nousevaa aurinkoa kohti.
Neljästoista luku.
KULTAISIA PÄIVIÄ.
Sitä seuraava viikko oli ihanteellisen ilon ja vapauden viikko. Molemmat tiesivät vaistomaisesti, etteivät mitkään myöhemmät päivät voineet olla aivan näiden ensimäisten kaltaisia. Niihin sisältyi elämys, joka ei ollut enää uudistuva ja joka niinollen oli nautittava eheästi ja täysin sydämin.
Alussa Jim Airth puhui päättävästi erikoisen naimaluvan hankkimisesta ja kannatti kaiken viivyttelyn hylkäämistä. Mutta lady Ingleby, joka tavallisesti oli jossakin määrin epävarma kaikkiin lakiasioihin ja käytännöllisiin seikkoihin nähden, rupesi onneksi epäilemään, oliko viisasta mennä naimisiin muulla kuin omalla nimellään; ja vaikka hän olisi voinut ratkaista vaikeudet ilmottamalla heti asian oikean laidan Jim Airthille, tahtoi hän välttämättä saada itse määrätä milloin ja missä ilmaiseminen oli tapahtuva; ja hänessä oli herännyt harras halu tehdä se omassa kauneuden ympäröimässä kodissaan Shenstonessa.
"Katsos, Jim", pyyteli hän, "minulla on Lontoossa ja Shenstonessa joitakin ystäviä, jotka tuntevat mielenkiintoa minun puuhiini, ja minä tuskin voisin ilmestyä heidän keskelleen nuorikkona! Vai voisinko, Jim? Se näyttäisi kovin omituiselta ja odottamattomalta virkistyslevon päätökseltä. Eikö sinustakin, Jim?"
Jim Airthin äänekäs nauru veti Susanna-neidin ikkunaan. Susannalle aiheutui ikävää ajanhukkaa siitä että hänen ikkunansa antoi kuusamamajaan päin.
"Siitä saattaisi syntyä kerrassaan virkistyslepo-raivo", sanoi Jim
Airth.