Petterin pieni tupsukas häntä lakkasi koputtamasta. Se istui hetkisen hyvin hiljaa; sitten se siirtyi ääneti takaisin keskelle tuolia, kääntyi siinä ympäri kolme neljä kertaa ja paneutui sitten maata, laskien päänsä käpäliensä väliin ja päästäen pitkän, väräjävän huokauksen, kuten pieni lapsi, joka on nyyhkyttänyt itsensä uneen.
Tohtori kääntyi ja katsoi lady Inglebyhyn.
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi Myra hämmästyneenä.
"Pikku Petter teki kysymyksen", vastasi tohtori Deryck vakavasti, "ja minä vastasin siihen."
"Ihmeellistä! Ettekö tahtoisi puhua tästä telapatiasta Mikaelin kanssa, kun hän tulee kotiin? Se huvittaisi häntä suuresti."
Tohtori katseli tuleen.
"Se on suuri kysymys", sanoi hän. "Kun saan aikaa, ajattelen kirjottaa tutkielman eläinten älyllisestä ja henkisestä kehityksestä sellaisena kuin se ilmenee Raamatussa."
"Bileamin aasissako?" kysäisi lady Ingleby.
Tohtori hymyili. "Aivan niin", sanoi hän. "Mutta Bileamin aasi ei ole ainoa eläin Raamatussa eikä mielenkiintoisinkaan. Ettekö ole koskaan pannut merkille kuinka monessa tapauksessa eläimet välittömästi noudattivat Jumalan käskyjä, silloinkin kun nuo käskyt olivat kerrassaan vastakkaisia niiden voimakkaimmille vaistoille? Esimerkiksi jalopeura, joka kohtasi tottelemattoman jumalanmiehen Betelistä tulevalla tiellä. Eläimen vaisto olisi vaatinut sitä miehen tapettuaan raatelemaan ruumiin, raahaamaan sen pesäänsä ja syömään sen. Mutta Jumalan käsky oli, että sen tuli lyödä kuoliaaksi, mutta ei syödä ruumista eikä myöskään raadella aasia. Aasin vaisto olisi vaatinut sitä kauhistuneena pakenemaan jalopeuraa, mutta Jumalaan-luottamus epäilemättä voitti sen luonnollisen pelon, ja ohikulkevat ihmiset näkivät merkillisen näyn: jalopeuran ja aasin seisomassa vartiona jumalanmiehen kuolleen ruumiin kahden puolen; ja siinä ne pysyivät, kunnes vanha profeetta saapui Betelistä viedäkseen ruumiin pois haudattavaksi."
"Erinomaista!" sanoi lady Ingleby. "Niin ne tekivätkin. Ja kun kerran tulee sitä ajatelleeksi, niin huomaa joukottain samanlaisia esimerkkejä. Käärmeen, jonka Mooses kohotti merkiksi korvessa, olisi vaistoaan seuraten pitänyt luikerrella alas ja purra israelilaisia, sen sijaan että se jäi ylös tuottaakseen siihen katsoville parantumisen."