Kahdeksastoista luku.
MITÄ BILLYLLÄ OLI KERROTTAVANA.
"Toitteko mailat mukananne, pojat?" oli lady Ingleby sanonut taitavasti hilliten itsensä ja lisännyt, heidän myönnettyään jättäneensä mailat halliin: "Ah, minä olen iloinen kun ette milloinkaan voi vastustaa kastanjapuukenttää. Tuntuu olevan iankaikkisuus siitä kun viimeksi näin teidän ottelevan kaksinpelissä. Menkää ja alkakaa. Minä tilaan teetä ulos puolen tunnin perästä ja tulen itsekin."
Sitten hän pujahti parvekkeelle, riensi kukkatarhan ja nurmikentän poikki pyrkien pyökkien suojaavien oksien varjoon. Sinne saavuttuaan hän vaipui tuolille, jolla Jim Airth oli istunut niin liikkumattomana, ja peitti kasvonsa vapisevilla sormillaan.
"Oi, Jim, Jim!" nyyhkytti hän. "Armaani, kuinka hirveää vääryyttä olen tehnyt sinulle! Kuninkaani miesten joukossa! Kuinka väärin olen sinua tuominnut! Pitänyt sinua syypäänä ajatuksiin, joitten merkitystäkään sinä laajasydämisyydessäsi tuskin voisit tajuta. Oi, rakkaani, anna minulle anteeksi! Ja oi, tule minun luokseni tähän pimeyteen ja selitä mitä olen väärin tehnyt; selitä mitä se on, joka sinun on kestettävä; sano minulle mikä on tullut meidän välillemme. Sillä totisesti, jos sinä jätät minut, niin minä kuolen."
Myra oli nyt mielessään varma siitä että syy oli hänen, ja hän kärsi siitä vähemmän kuin luullessaan Jimiä syylliseksi. Kuitenkin hän oli kovasti ymmällä. Sillä jos Airthin ja Monteithin jaarli voi kirjottaa nimekseen "Jim Airth" Moorheadin majatalon päiväkirjaan tulematta moitteenalaiseksi, miksi ei silloin lady Ingleby Shenstonen linnasta voinut ottaa yhtä yksinkertaista nimeä tekemättä itseään syypääksi anteeksiantamattomaan rikokseen?
Myra pohti, itki ja järkeili vuoronperään, tullen yhä enemmän hämmentyneeksi ja neuvottomaksi.
Mutta jonkun ajan kuluttua hän lähti sisälle ja koetti poistaa kasvoiltaan äskeisten kyynelten jälkiä. Hänen ei pitänyt antaa surunsa tehdä häntä itsekkääksi. Ronald ja Billy kaipasivat teetä ja odottivat häntä seuraansa.
* * * * *
Sillävälin olivat nuo molemmat ystävykset mailat kainalossa astelleet talon etusivulla olevien pensasistutuksien poikki kauniille tenniskentille, jotka kauan olivat olleet seutukunnan parhaimpien maineessa. Monet ottelut oli niillä kamppailtu, iloisten katselijaparvien seuratessa peliä kenttiä reunustavien varjoisien kastanjapuiden alta.