Mutta tänään tuntui paikka surulliselta ja hyljätyltä. He pelasivat yhden erän äänettöminä, tuskin viitsien laskea voittojaan; sitten he siirtyivät verkon ääreen ja seisoivat liki toisiaan, kumpikin omalla puolellaan.
"Meidän täytyy kertoa se hänelle", sanoi Ronald tarkastellen mailaansa tutkivasti.
"Kyllä kai meidän täytyy", myönsi Billy vastahakoisesti. "Me emme voisi antaa hänen mennä naimisiin sen miehen kanssa."
"Pöhkö! Luuletko Airthin aikovan unissaankaan mennä naimisiin hänen
kanssaan? Hän palaa takaisin ja kertoo sen hänelle itse huomenna.
Meidän on kerrottava se Myralle, säästääksemme häneltä tuon kohtauksen.
Hänen ei tarvitse koskaan enää nähdä Airthia."
"Totisesti, Ron! Näitkö hänen leimahtavan ihan punaiseksi, kun hän sanoi meille hänen nimensä? Ja huolimatta tämänpäiväisestä surustaan hän näyttää puoltakymmentä vuotta nuoremmalta kuin lähtiessään. Sitä et suinkaan voi kieltää!"
"Oh, se johtuu virkistyslevosta", selitti Ronnie, vaikkakaan ei kovin vakuuttavasti. "Virkistyslevolla on aina sellainen vaikutus. Siitä syystä juuri naiset aina ovatkin halukkaat sellaisiin. Vai oletko koskaan kuullut jonkun miehen olleen virkistyslevolla?"
"No, olen ainakin kuullut sinun olleen Overdenessä", sanoi Billy pahanilkisesti.
"Lorua! Et suinkaan kutsu herttuattaren seurassa olemista virkistyslevoksi? Herra hallitkoon! Kyllä se ihminen saa vilkastusta, jota Meldrumin herttuatar ottaa hoivatakseen. Oletko kuullut jutun vanhasta Pilberry pastorista ja tukaanista?"
"Olen, pysy vaiti. Olet kertonut minulle tuon jumalattoman jutun jo kahdesti. Mutta totisesti, Ronnie! Mehän syrjäytämme pääasian. Kumman meistä on kerrottava hänelle?"
"Sinun", sanoi Ronald päättävästi. "Hän pitää sinusta kuin äiti ja sinun kertomanasi se koskee häneen lievemmin. Minä voin liittyä mukaan sitten myöhemmin ja antaa tuota noin — miehekästä lohdutusta."