"Antakaa minulle anteeksi, kunnianarvoisa isä", hän sanoi. "Tein väärin suuttuessani."
Worcesterin Symon ojensi kätensä, ja prioritar suuteli sormusta. Irroittaessaan huulensa tuosta kalliista kivestä hän näki sen säihkyvän verenkarvaisena ikäänkuin purpuran punaisten rypäleiden mehu pikarissa.
Piispa laski hiippansa jälleen pöydälle ja hymyili varsin hellästi priorittarelle kehottaessaan käden liikkeellä tätä nousemaan polviasenteestaan ja istuutumaan takaisin tuolilleen.
"Te teitte oikein suuttuessanne, tyttäreni", hän sanoi. "Te ette suuttunut minulle ettekä uljaalle ristiretkeläisellemme ettekä Seraphine houkkiolle. Teidän suuttumuksenne herätti aivan vaistomaisesti järjestelmä, elämänlaatu, joka on luonnonvastainen ja sen vuoksi varmastikin ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Olen jo kauan tuntenut epäilyksiä tuota valaa kohtaan, joka pakottaa naiset elämänpituiseen naimattomuuteen. Miehiin nähden asia on erilainen. Miehen luomisvoima, jos siltä evätään luonnollinen toimintansa, kannustaa häntä suuriin yrityksiin, saa hänet siittämään mielikuvituksellaan, luomaan aivoillaan älynsä lapsia. Ellei hän painakaan kuvaansa uljaisiin poikiin ja kauniisiin tyttäriin, niin hän jättää silti leimansa elämään monella muulla tapaa, sekä uljaana että kauniina. Mutta niin ei ole naisen laita; se on mahdotonta jo luonnonlakien mukaan. Minun mielestäni nämä nunnaluostarit tuottaisivat enemmän hyötyä, jos ne olisivat kouluja, josta lähetettäisiin naisia ulos maailmaan toimimaan kelpo vaimoina ja äiteinä — nyt ne ovat vain tavara-aittoja täynnä murheellisia näytteitä siitä, kuinka Luonnon suuret päämäärät ovat ehdoin tahdoin jätetyt täyttämättä."
Hilpeä koulupojan ilme oli kadonnut. Piispan katse oli vakava ja tutkiva; mutta priorittareen ei hän katsonut puhuessaan.
Kummastus ilmeni entistä suurempana tämän kasvoilla; mutta hän hillitsi itseään tarkoin.
"Jos moisia mielipiteitä, herra piispa, vapaasti esitettäisiin ja hyväksyttäisiin, niin ne muuttaisivat koko luostarijärjestelmän."
"Tiedän sen", sanoi piispa. "Enkä minä esittäisikään niitä muille kuin teille sekä eräälle toiselle, jolle myöskin puhun vapaasti. Mutta kuta vanhemmaksi käyn, sitä selvemmin huomaan järjestelmät ihmisten tekemiksi ja sen vuoksi usein erehdyttäviksi, haitallisiksi, vahingollisiksi. Mutta Luonto on jumalallinen. Ne, jotka elävät läheisesti Luonnon yhteydessä, jotka noudattavat elämässään Luonnon lakeja, ne eivät harhaudu kauas Luojan jumalallisesta suunnitelmasta. Mutta kun ihminen julkeaa sanoa 'sinun pitää' tai 'sinun ei pidä', silloin syntyy pian sekasortoa. Lähdetään väärästä edellytyksestä, ja päämäärä, ellei se johda suorastaan kadotukseen, osoittautuu parhaassakin tapauksessa turhuudeksi ja pettymykseksi."
Piispa vaikeni.
Hänen edessään istuvan naisen silmät tummentuivat surusta, mielipahasta ja suuren pelon ounastuksesta. Hetken kuluttua hän puhkesi puhumaan.