Välittämättä ritarin yrmeästä vaiteliaisuudesta hän aloitti tarinansa hilpeällä äänellä, aivan kuin hänellä olisi edessään harras ja halukas kuuntelija.
"Kun prioritar ja minä pohdimme sinun toiveitasi, poikani, ja minä puolsin sinun tähtesi sisar Mary Seraphinelle myönnettäväksi tilaisuuden paeta, silloin ilmoitin kunnianarvoisalle äidille, että sinun suunnitelmasi toteuttamiseksi, joka oli huolellisesti laadittu, jotta kaupunkiin ei leviäisi Valkoisia sisaria pahentavia huhuja, oli Seraphinen välttämätöntä ratsastaa monen tunnin matka Warwickiin, minne oli lähdettävä melkein heti sen jälkeen, kun hän oli turvallisesti päässyt Tähden majataloon. Tämä ei tuntunut miltään rakastajasta, joka omien sanainsa mukaan oli monesti nähnyt hänen 'ratsastavan linnun lailla kaiken päivää pitkin ketoja'. Mutta meistä, jotka tunnemme luostarielämän vaikutuksen ja tiedämme, kuinka pian moinen taito häviää harjoituksen puutteessa, meistä tämä romanttinen ratsastus myöhään iltapäivällä ja vielä keskiyölläkin uhkasi muodostua mahdolliseksi esteeksi Seraphinen menestykselliselle paolle.
"Jotta pikku lintumme saisi koettaa siipiään, tottua satulaan ja hevosta hallitsemaan sekä vapautua ensi hetkien tuskallisesta jäykkyydestä, minä taivutin siis kunnianarvoisan äidin myöntämään nunnille kisapäivän vierailuni kunniaksi ja lupasin lähettää heille valkoisen naisten-ratsuni sopivasti suistettuna, erään kelpo maallikkoveljen varmassa huomassa, niin että kaikki nunnat, joita halutti, saisivat ratsastella jokiniityllä. Se tuntuu sinusta ehkä uskomattomalta", sanoi piispa hymyillen, "mutta Valkoiset sisaret ovat ihastuneet sellaiseen urheiluun, kun se on luvallista. Heillä on vanha aasi, jonka selkään he ilakoiden nousevat vuoronsa perään kisapäivinä luostarin pihalla ja niityllä. Sen vuoksi ratsastus ei ole heille aivan outoa, joskin minun heponi, Ikonoklastes, on hiukan toista maata kuin heidän leppeä aasinsa Sheba."
Ritarin alakuloinen muoto oli kirkastunut eläimistä puhuttaessa.
"Minkävuoksi 'Ikonoklastes'?" hän tiedusti mielenkiintoisena. Se tuntui hänestä omituiselta naistenratsun nimeksi.
"Sen vuoksi", vastasi piispa, "että pian sen jälkeen kuin olin sen ostanut, se tallasi ilon puuskassa jalkoihinsa muutamia kukkalavoja, joihin olin uhrannut paljon kallista aikaa ja huolta ja joista pidin aivan erikoisesti."
"Raakalainen", sanoi ritari ymmällään, mutta halutonna sitä tunnustamaan. "Minä olisin nimittänyt sen 'Paholaiseksi' moisen pirullisen kepposen tähden."
"Ei", virkkoi piispa leppeästi. "Paholainen olisi säästänyt kukkalavojani. Ne ovat minulle ansa."
"Ja minkä vuoksi 'Sheba'?" tiedusti ritari.
"Aasi sai minulta tämän nimen silloin, kun annoin sen priorittarelle", vastasi piispa, "ja se oli vastaukseni erääseen kysymykseen, jonka kunnianarvoisa äiti minulle teki. Aasi oli jo silloin vanhahko ja lauhkea, mutta sievä eläin ja hyvää rotua. Prioritar kysyi minulta, oliko siinä vielä niin paljo sisua, ettei maallikkosisarten ehkä ollut helppo hallita sitä. Minä vastasin, että se oli nimeltään 'Sheba'."