"Olet, poikani", sanoi piispa. "Etkä ole palannut vain ajoissa, vaan vieläpä kahta päivää varemminkin. Sen joutuisampaa lähettilästä olisi mahdoton löytää! Sekä valintani että luottamukseni osui tosiaankin oikeaan mieheen. Nyt sinun täytyy illastaa ja sitten laskeutua kylläkin tarpeelliseen lepoon, poikaseni; ja huomenna saat kertoa minulle, oliko pakko käyttää enemmän varoja kuin sinulle annoin."
Korottaen ääntään piispa kutsui saapuville kappalaisensa, jolloin tämä synkeä olento ilmestyi heti ovelle.
Piispa antoi määräyksiä Berchelain nuoren herran kestitsemiseksi ja lisäsi sitten: "Ja antakaa valaista kappeli, isä Benedict. Niin pian kuin aamurusko ilmestyy idästä, toimitan messun kiitokseksi siitä, että olen saanut kirjeen Pyhältä Isältä ja sanansaattajan terveenä takaisin. En tarvitse siinä teitä enkä muitakaan veljiä paitsi niitä, joilla sattuu olemaan valvontavuoro… Benedicite."
" Deus ", vastasi isä Benedict kumartaen syvään.
Nuori Roger polvistui hilpeänä ja suuteli piispan sormusta. Sitten hän nousi, pyyhkäisi sivulle hiussuortuvan, joka oli valahtanut otsalle, ja sanoi: "Kylpy, jalo herra, olisi vieläkin tervetulleempi kuin illallinen ja vuode. Minua hävettää, että olen saapunut näin kurjassa kunnossa teidän ja tämän jalon ritarin eteen", kumartaen Hugh d'Argentille.
"Mitäpä siitä", sanoi Hugh hymyillen ystävällisesti vastaan. "Moisella tapaa hankitut matkatahrat ovat paljoa kunniakkaampia kuin silkki ja hieno palttina. Toivoisin itse voivani käydä tänä yönä levolle niin paljon suorittaneena."
"Käy kylpemään, poika", sanoi piispa. "Silloin munkkini saavat aikaa kutkuttaa, pyydystää ja keittää taimenia sinulle illalliseksi! Ahaa, senkin nuori veijari! Mutta tuo niitty on Corban[Vanhan testamentin juutalaisten keskuudessa Jumalalle luvattu uhrilahja. - Suom.], muista se. Hyvää ruokahalua, hyvää yötä ja olkoon Herran siunaus sinun ylläsi."
Ruskea ratsastuspuku katosi hoiviovesta.
Isä Benedictin laiha käsi vetäisi oven kiinni.
Piispa ja ritari olivat jälleen kahden kesken.