XXIV luku
PAAVIN LUPAKIRJA.
Piispa ja Hugh d'Argent olivat jälleen kahden kesken.
Kummallekin oli kuvaavaa, että he istuivat muutaman minuutin äänettömyyttä katkaisematta.
Sitten piispa kurkotti kättään, tarttui Roomasta saapuneeseen kääröön ja katsoi ritariin.
Hugh d'Argent nousi, astui ikkunan ääreen ja kumartui ulos hiljaiseen kesäyöhön.
Hän saattoi kuulla piispan murtavan sinetit paavin kirjeestä.
Alhaalla kartanolla oli kaikki levossa. Isot portit olivat jälleen suljetut. Olikohan tuo höyryävä hevonen hangattu kuivaksi, peitetty loimella ja saanut lämmintä apetta, johon oli kaadettu olutta?
Hän saattoi kuulla piispan kehittävän auki pergamenttikäärön, joka ratisi.
Kuu, joka oli ensimmäisellä neljänneksellään, purjehti ylhäisissä taivaissa. P. Marian kirkon tornit kuvastuivat mustina taivasta vastaan.