MARY ANTONY JA PIISPA.
Sen illan jälkeisenä aamuna, jolloin piispan sanansaattaja oli palannut Roomasta, sattui vanha maallikkosisar Mary Antony kulkemaan luostarin pihamaan poikki, kun ulkoportilta kuului kovaa kolkutusta.
Kiiruhtaen luokse Mary Antony työnsi sisään kurkistavan portinvartijattaren, avasi itse luukun ja kurkisti ulos.
Portin edessä odotti lordi-piispa valkoisen ratsunsa selässä istuen ja seuralaisenaan veli Philip.
Mikä hämmästyttävä yllätys! Mikä onnellinen tapahtuma, ajatteli Antony eukko, että hän sattui olemaan saapuvilla moista tilannetta selvittämässä.
Piispa ei ollut koskaan käynyt nunnaluostarissa lähettämättä ennakolta sanansaattajaa tiedustamaan, voiko prioritar ottaa hänet vastaan, ja ilmoittamatta samalla määrähetken, jolloin aikoi saapua. Niin että kun iso portti oli avattu sepposen seljälleen ja piispa ratsasti kartanolle, prioritar seisoi portaikon yläpäässä häntä vastaan ottamassa seuralaisenaan äiti aliprioritar taempana seisoen ja toiset hurskaat sisaret polvillaan eteisessä. Mary Antony pysytteli tarkoin poissa näkyvistä, mutta sellaisessa paikassa, mistä kävi kurkisteleminen, koska hänestä oli hauskaa nähdä kunnianarvoisan äidin polvistuvan suutelemaan piispan sormusta ja nousevan viipymättä jälleen seisoalleen, niin että koko liikkeestä muodostui sulava syvä kumarrus. Ja sitten oli yhä kurkistelevasta Mary Antonysta edelleen hauskaa nähdä priorittaren nousevan avaraa kiviportaikkoa piispan kera kummankin osoittaessa toinen toiselleen kunnioittavaa kohteliaisuutta.
(Ihanimmissa unelmissaan taivaasta Mary Antony näki itsensä jasperi-istuimella katselemassa, kuinka kunnianarvoisa äiti ja mahtava lordi-piispa nousivat yhdessä loputtomia kultaportaita, kun sitä vastoin äiti alaprioritar ja sisar Mary Rebecca kurkistelivat mustan ristikon takaa jostain alhaalta käsin, mistä he näkivät varsin hyvin Mary Antonyn jasperi-istuimellaan, mutta eivät erottaneet vilaustakaan kultaportaista tai niistä säteilevistä olennoista, joiden kulkua hän itse tarkkasi.)
Niin kävi piispan tavallisesti vieraillessa, jolloin kaikki oli valmiina häntä vastaan ottamaan.
Mutta nyt piispa vartosi kenenkään odottamatta portin ulkopuolella, ja Mary Antonyn oli ratkaistava tämä pulma.
Käskien portinvartijatarta avaamaan hän kiiruhti portaille… Mahdotonta oli kutsua kunnianarvoisaa äitiä ajoissa saapuville… Ei käynyt päinsä antaa lordi-piispan odottaa!… Juuri nyt pyörähtivät portinpuoliskot auki.