Mary Antony nousi kuusi porrasta; sitten hän kääntyi ovella.
Lordi-piispa oli otettava vastaan. Ketään muuta ei ollut tekemässä sitä. Hänen oli itse otettava vastaan lordi-piispa!
Nähdessään piispan ratsastavan pihaan Ikonilla, siunaten ohi ajaessaan portinvartijatarta, hän muisti, kuinka oli itse ratsastanut pitkin jokiniittyä piispana. Nyt hänen oli esitettävä priorittaren osaa.
Ja niin tapahtui,-että kun piispa ratsasti ovelle ja laskeusi satulasta heittäen ohjakset veli Philipille, hän havaitsi edessään vanhan maallikkosisaren omituisen pikku olennon täyteen mittaansa suoristuneena ja ilmeisesti oman merkityksensä ja arvonsa tuntien.
Piispan ennättäessä eteiseen sisar polvistui ja suuteli hänen sormustaan. Sitten hän koetti nousta äkkiä, mutta ei onnistunutkaan siinä ja tarrautuen piispan käsiin huudahti: "Paholainen periköön vanhat polveni!"
Piispaa ei oltu koskaan ennen otettu vastaan moisin tervehdyksin! Milloinkaan ennen ei maallikkosisar ollut suudellut hänen sormustaan! Mutta muistaen kohtauksen, jolloin Antony eukko oli ratsastanut ketoa pitkin Ikonilla, hän tajusi, että tämä esitti nyt priorittaren osaa.
"Hyvää päivää, arvoisa äiti", hän sanoi auttaen tämän pystyyn. "Henki on altis, tiedän sen, mutta teidän tapauksessanne ovat polvitaipeet heikot. Eikä ihmekään, sillä kauan ne ovat palvelleet teitä. Minunkin on vaikea nousta polviasennosta, ja kuitenkin ovat minun polveni kolmeakymmentä vuotta nuoremmat kuin teidän… Ei, en nouse kunnianarvoisan äidin kammioon, ennenkuin hänelle on ilmoitettu tulostani. Opastakaa minut puutarhaan ja antakaa minun odottaa siellä siimeksessä, sillä välin kuin käytte noutamassa hänet."
Perin ylpeänä yrityksensä onnistumisesta ja piispan hurmaavan alentuvaisuuden rohkaisemana Mary Antony opasti vieraan ruusukaariston kautta; ja luoden hänen kasvoihinsa salavihkaisia silmäyksiä huntunsa suojasta rohkeni toivoa, ettei olisi havaittavissa mitään sellaista, mikä voisi tuottaa ikävyyksiä tai huolta kunnianarvoisalle äidille.
Mary Antony tallusteli piispan rinnalla marjakuusien reunustamaa pitkää käytävää myöten, kun hän purki ilmoille tämän levottoman kysymyksen.
Heti piispa hidastutti käyntiään.