Mary Antony kurkisti piispaan. Hänen kasvoillaan oli suuren riemun valo. Hänen silmänsä olivat vapautuneet kauhun ilmeestä ja alkoivat vilkkua ovelasti.
"En tiedä mitään", hän sanoi. "En ole nähnyt mitään; en ole kuullut mitään."
Piispa hymyili.
"Kuinka monta hernettä oli jäljellä laukussanne, sisar Antony?"
"Viisi", hihitti Mary Antony.
"Minkä vuoksi näytitte kuutta kunnianarvoisalle äidille?"
"Rauhoittaakseni hänen mieltään", kuiskasi vanha maallikkosisar.
"Saadaksenne hänet ajattelemaan, että ette ollut kuullut mitään, nähnyt, mitään ettekä tietänyt mitään."
Mary Antony nyökkäsi jälleen nauraa hihittäen.
"Uskollinen vanha sydän!" virkkoi piispa. "Mikä antoi sinulle tämän ajatuksen?"