Tuo outo liikunto oli vaikuttanut perin terveellisesti hänen mielialaansa.

Hänen raskaasta kankaasta tehty suora pukunsa oli tehnyt polvillaan liikkumisen kömpelöksi ja vaivalloiseksi. Kädet olivat sotkeutuneet repeytyneeseen huntuun. Joka hetki hän oli pelännyt käytävää reunustavien kammioiden ovien avautuvan; vanha Antony saattoi palata pylväskäytävästä tai mikä olisi kaikkein onnettominta — äiti alaprioritar voisi tulla häntä vastaan refektorion portaikolta! Saavuttaakseen suuremman nopeuden hän oli koettanut nostella polviaan, kuten norsut nostavat jalkojaan. Tämä liikkumistapa oli kömpelyydestään huolimatta varsin tehokas; mutta katsojille se olisi ollut perin hullunkurinen. Kivet runtelivat käsiä ja polvia paljoa pahemmin kuin hänen takoessaan näitä oman kammionsa lattiaan.

Hän saapui kunnianarvoisan äidin jalkajakkaran ääreen palavissaan sekä mieleltään että ruumiiltaan, häveten itseään, asuunsa harmistuneena, lyhyesti sanoen kauttaaltaan järkevämpänä kuin huutaessaan "Wilrediä" ja hokiessaan yhtä mittaa purppuraloimista ja hopeatiu'uista.

Kenties prioritar oli ennalta tietänyt tämän tuloksen määrätessään moisen rangaistuksen. Laimeus tai myötätuntoisuus olisi sillä haavaa ollut turmiollista ja typerää; ja olihan prioritar aivan erikoisesti anonut järkevyyttä!

Hän istui pöytänsä ääressä, kun sisar Seraphine saapui kuppelehtien ja laahustaen näkyviin. Hän ei kohottanut katsettaan kuvitetusta messukirjasta, jota hän parhaillaan luki. Toinen käsi lepäsi isolla hakasella, toinen oli valmiina lehteä kääntämään. Hänen jalo muotonsa näytti kuin ylevän tyyneyden olennoitumalta.

Kuullessaan sisar Seraphinen huohottavan jalkainsa juuressa hän puhkesi puhumaan, kohottamatta kuitenkaan vielä katsettaan.

"Saat nousta seisomaan", hän virkkoi, "ja sulkea oven."

Sitten odottava käsi käänsi lehteä ja syntyi jälleen äänettömyys.

"Järjestä asusi parempaan kuntoon", sanoi prioritar kääntäen taasen lehteä.

Kun hän viimein kohotti katseensa, seisoi sisar Seraphine puku järjestyksessä ja nähtävästi oikeassa mielentilassa nöyränä lähellä ovea.