"Vain hänen Pyhyytensä Paavi ja Worcesterin piispa", virkkoi piispa nöyrästi tarkoittamatta sitä priorittaren kuultavaksi. Eikä hän kiinnittänytkään huomiota tähän vastaukseen, sillä hänen sanansa olivat olleet suuttunut huudahdus pikemmin kuin kysymys.
Mutta vielä oli pahempaakin tulossa.
"Erivapautus!" äännähti prioritar.
"Päästö valasta!" hän huudahti hetken päästä.
Ja viimein, lukien kiireesti, hillitöntä suuttumusta ja mielipahaa ilmaisevalla äänellä: "'Valtuuttaa Symonin, Worcesterin piispan, tai hänen määräämänsä papin yhdistämään avioliiton pyhällä sakramentilla ristiretkeläis-ritarin Hugh d'Argentin sekä Mora de Norellen, Worcesterin Valkoisten sisarten entisen priorittaren.' Entisen priorittaren? Totta tosiaan, he ovat rohjenneet kirjoittaa siten! Entisen priorittaren! On todellakin syytä antaa heidän ymmärtää, että hän on prioritar nyt — ei johonkin aikaan, vaan nyt ja täällä!"
Hän kääntyi piispan puoleen.
"Herra piispa, Kirkko näyttää asettuvan kannattamaan mahdillaan Maailmaa, Lihaa ja Paholaista, jättäen naisen ja hänen omantuntonsa yksin ja taistelemaan kenenkään auttamatta niitä hurjia voimia vastaan, jotka ovat käyneet hänen kimppuunsa. Mutta saatte nähdä, että hän osaa käsitellä oikein jokaista vastustajain asetta, mikä sattuu joutumaan hänen käsiinsä."
Näin sanoen prioritar repäisi valtakirjan ylhäältä alas asti ja sitten yhä edelleen poikin ja pitkin, heitti palaset lattialle ja laski jalkansa niille.
"Näin minä vastaan", hän huudahti, "teidän yritykseenne, herra piispa, houkutella paavia vapauttamaan minua valasta, jota minä pidän ikuisesti pyhänä ja sitovana. Ja jos teitä haluttaa erottaa nunna hänen Taivaallisesta liitostaan ja tehdä hänestä miehen omaisuutta, niin saatte etsiä häntä jostain muualta, mutta ei Worcesterin Valkoisten sisarten luostarista, herra piispa!"
Näin puhui suuttunut prioritar saaden rauhallisen kammion kajahtamaan suuttumuksestaan ja ylenkatseestaan.