Neljäkymmentä vuotta sitten hän oli valinnut itselleen paikan luostarin kalmistossa. Hän oli jo silloin järjestön vanhimpia jäseniä; mutta useimmat niistä, jotka olivat nähneet hänen valitsevan sen, lepäsivät nyt kukin omalla sijallaan.
"Hän jää elämään meidän kaikkien jälkeen", sanoi äiti alaprioritar eräänä päivänä happamesti, vihoissaan jostain Mary Antonyn kepposesta.
"Hän on kuin mikäkin ikivanha papukaija", huudahti sisar Mary Rebecca haluten kannattaa äiti alapriorittaren mielipidettä.
Tämän kuullessaan Mary Antony nauraa hihitti ja näpsäytti sormiaan.
"Ehkä Jumala suo minun elää kyllin kauan", hän sanoi, "pukeakseni äiti alapriorittaren säkkikangasasuun ja myöskin pureksimaan pähkinöitä sisar Mary Rebeccan hautakivellä."
Mutta ei yksikään näistä huomautuksista ennättänyt priorittaren kuuluviin. Hän rakasti tuota iäkästä maallikkosisarta tietäen, että tämän vanhassa ruumiissa oli uskollinen ja harras sydän sekä mieli, joka omituisessa yksinkertaisuudessaan usein tuntui priorittaresta pienen lapsen mieleltä — ja sellaistenhan on Taivaan valtakunta.
"Ei tässä tarvita kärsivällisyyttä, Antony kulta", sanoi prioritar. "Voin istua rauhassa luonasi, kunnes tarinasi on loppuun asti kerrottu. Aloita sinä vain alusta."
Tunkeutuen sisään kapeasta ikkunasta osuivat ilta-auringon vinot säteet kultaisena valojuovana ristityille käsille valaen noille vanhoille kasvoille melkein yliluonnollista kirkkautta.
"Minä olin pylväskäytävässä", aloitti Mary Antony, "vartoen hurskaita sisaria palaaviksi vesper-messusta.
"Minä menen sinne varhain, koska minun on siihen aikaan tapana jutella erään pienen punamekkoisen houkon kanssa, joka tulee minua tapaamaan, kun tietää minun olevan yksin. Minä kerron hänelle tarinoita, jommoisia se ei saa kuulla missään muualla. Tänään olin aikonut kertoa siitä, kuinka suuri lordi-piispa, saapuen tänne ennalta ilmoittamatta, ratsasti kartanolle ja nähdessään Antony eukon seisovan ovella erehtyi luulemaan häntä kunnianarvoisaksi äidiksi. Se oli suuri hetki Mary Antonyn elämässä ja lisää yhä hänen arvoaan.