Hän ei voinut nähdä Hugh'n silmien hellää sääliä ja ihailevaa rakkautta.
Hänen häpeänsä, hänen äärimäinen nöyryytyksensä näytti täydelliseltä.
Worcesterin valkoisten sisarten prioritar ei hän lakannut olemasta silloin, kun hän otti jalokivillä koristetun ristinsä ja laski sen pyhän Neitsyen käteen, ei silloin, kun hän astui syrjään ja salli kätkeä itsensä kaapuun, ei silloinkaan kun hän irroitti sormuksensa ja ojensi sen Hugh'lle, vaan nyt, kun hän laskeutui pitkälleen pyhän Oswaldin alttarin eteen ja lepäsi siinä paareilla pitkällään, rakastajansa jalkain juuressa.
Hugh kumartui ja kätki siteet hänen viereensä. Hän ei saanut kosketuksi eikä peitetyksi tätä rakasta päätä. Sensijaan peitti hän hänet kaavulla kokonaan ja sanoi, äänessään ääretön hellyys:
"Pyhä Neitsyt olkoon kanssasi. Kovin kauan ei tätä kestä."
Sitten kajahti, räikeänä kryptan hiljaisuudessa, mustarastaan heleä huuto.
XXXII luku
SUURI PARANTUMINEN.
Symon, Worcesterin piispa, sattui kappalaisensa saattamana kävelemään tuomiokirkon ohi matkalla luostarista palatsiinsa, juuri kun paaria kantavat asemiehet astuivat kirkon pääovesta ulos.
Isä Benedict, joka oli kaapuunsa verhottu ja kokonaan mustiin puettu, jonka pää ja hartiat olivat leveämmät kuin piispan, käveli hänen takanaan, kuin mikäkin synkkä hahmo.