Portinvartijatar oli vähällä pudota istualleen, kun hän käännähtäessään näki Mary Antonyn vieressään.
"Siunatkoon, sisar Antony!" huudahti hän. "Miksi ihmeessä —"
"Vait!" sanoi Mary Antony. "Älä puhu niin äänekkäästi. Ja kuuntele nyt, Mary Mark! Näitkö, mitenkä ylhäinen herra piispa eilen käveli Mary Antonyn kanssa? Ha, ha! Niin, totisesti! 'Arvoisa äiti', niin hänen kunnianarvoisuutensa nimitti minua. 'Arvoisa äiti', käsi sydämellään. Puutarhaan käveli hän Mary Antonyn kanssa. Miksi, kysyt sinä? Miksipä käveli ylhäinen herra piispa luostaripuutarhassa vanhan maallikkosisaren kanssa, joka jo yli puoli vuosisataa sitten lakkasi olemasta sievä piikanen? Siksi, sisar Mark, jos sinun välttämättä pitää se tietää, että herra piispa oli täynnä pelkoa kunnianarvoisan äidin vuoksi, ja tiesi että Mary Antony, vaikka hän onkin vanha, saattoi auttaa ja varjella häntä. Herra piispa ja arvoisa äiti molemmat pelkäsivät, että kunnianarvoisa äiti paastoaa liian usein, ja viettää liian monta tuntia valvoen. Kunnianarvoisa isä on senvuoksi valinnut arvoisan äidin pitämään silmällä tätä seikkaa, ja heti saattamaan hänen tietoonsa, jos kunnianarvoisa äiti taas saattaa terveytensä vaaraan liiallisen paaston tai valvonnan kautta. Ja nytpä kunnianarvoisa äiti juuri tänä päivänä aikoo olla saapumatta illalliselle ja viettää koko yön rukoillen ja valvoen pyhän Neitsyen alttarin ääressä. Senvuoksi arvoisan äidin — nimittäin minun — pitää heti kiiruhtaa viemään sanaa herra piispalle; ja sinun, sisar Mary Mark, pitää avata portti ja antaa minun mennä."
Portinvartiatar töllisteli häneen silmät pyöreinä.
"Ei, sisar Mary Antony, sitä minä en voi, ellen saa määräystä kunnianarvoisalta äidiltä itseltään. Ja ethän sinä missään tapauksessa jaksaisi kävellä herra piispan palatsiin saakka. Epäilen, tokko sinä pääsisit Fore-kadullekaan asti."
"Mutta minun täytyy ja minä jaksan!" huusi Mary Antony. "Ja jos vanhat jalkani pettäisivät, niin moni kohtelias mies on tarjoava minulle hevosensa. Niinhän minä vallan hienosti saan ratsastaa Worcesterin kaupunkiin. Etkö sinä nähnyt kuinka minä ratsastin herra piispan valkealla hevosella huvipäivänä?"
Sisar Mary Mark purskahti nauruun,
"Oh", sanoi hän, "kylkiäni on vasta äsken lakannut särkemästä. Minä pyydän sinua, sisar Antony, älä palauta tätä näkyä uudestaan mieleeni!"
"Avaa siis portti, Mary Mark, ja anna minun mennä!"
"Ei, minä en uskalla."