Tuskin oli hän kadonnut näkyvistä, kun Mary Antony jo tarttui avaimeen, väänsi suuren portin auki ja jätti sen raolleen, avaimet lukkoon; sitten kiiruhti hän takaisin pihan poikki, pujahti holvin alitse ja pääsi pensaiden peitossa kulkien pylväskäytävän portaille; livahti kenenkään huomaamatta! pylväskäytävän ovesta tyhjään käytävään, avasi kunnianarvoisan äidin kammion oven, astui sisään ja lukitsi oven hiljaa jälkeensä.
Ja jottei hän voisi mitenkään langeta kiusaukseen avata ovea, hän veti avaimen pois ja heitti sen avoimesta akkunasta ulos, kauas pensastoon.
Näin valmistautui Mary Antony puolustamaan asemaa, kunnes piispa saapuisi.
XXXIV luku
MORA DE NORELLE.
Symon, Worcesterin piispa, soimasi itseään levottomuutensa takia. Olipa hän menettänyt valtansa jäseniinsä!
Tuskin oli hän päättänyt lähteä kävelemään linnan ympärillä oleville pehmeille kedoille, kun hän jo huomasi kiipeävänsä muurille; ja nyt, vaikka hän oli päättänyt asettua suuresti kaipaamaansa lepoon syvään nojatuoliin, asteli hän tässä permannolla edestakaisin, tai käveli toisen akkunan luota toisen ääreen.
* * * * *
Kiivaasti ratsastamalla oli hän ehtinyt Warwickiin, kun aurinko, joka tosin jo oli vaipunut taivaanrannan taakse, vielä valaisi taivaan rusopilviä ja levitti kullanhohtoisen verhonsa yli lännen äärien.
Linnan herra oli poissa, kuninkaan mukana, mutta kaikki oli valmista piispan tuloa varten ja suuriin varustuksiin oli ryhdytty sir Hugh d'Argentin vastaanottoa varten. Hänen väkensä, joka oli aikaisin samana aamuna lähtenyt Worcesterista, oli kerääntynyt pihalle, kun piispa ratsasti sisään.