Mora kertoi sen hänelle. Hän alkoi alusta ja kertoi kaiken, pienimpiä yksityiskohtia myöten; kuvasi tarkalleen Hugh'n, joka oli niin hämmästyttävän oikein esiintynyt näyssä; kertoi, millä tavoin hän ja Hugh tosiaankin olivat polvistuneet pyhän Neitsyen alttarin edessä, mitä he olivat sanoneet ja tehneet; ja kuinka pyhä Neitsyt lopuksi oli armonsa runsaudessa lausunut äänellä, jonka vanha maallikkosisar näyssä selvästi kuuli: "Ota hänet; hän on aina ollut sinun. Minä olen ottanut hänet vain antaakseni hänet sinulle."
"Mitä sanotte te siihen, kunnianarvoisa isä", huudahti Mora lopuksi.
"Minä tuskin tiedän mitä sanoa", vastasi piispa. "Paremman puutteessa turvaudun mielilauseeseeni ja sanon: 'Rakkaus ei koskaan petä'."
Yleensä Moraa viehätti piispan raamatunkäytön tarkka sattuvaisuus, mutta tällä kertaa hänestä tuntui, ettei tämä mielilause ollut yhtään paikallaan.
Tyytymättömänä ja loukkaantuneena hän oli tuntevinaan, että piispan mieli oli ollut niin kiintyneenä hedelmään, ettei hän ollut täysin tajunnut näyn ihmettä.
"Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa", sanoi Mora jotenkin kylmäkiskoisesti, "paitsi mikäli tarkoitatte pyhän Neitsyen taivaallista hyvyyttä."
"Aivan niin", vastasi piispa, nojautuen taaksepäin istuimellaan ja vihdoin katsoen suoraan Moran vakaviin silmiin. "Pyhän Neitsyen taivaallinen hyvyys ei koskaan petä."
"Te myönnätte siis, jalo herra, että näky loi kirkkaan valon epäröidään mieleeni?"
"Ehdottomasti", vastasi piispa. "Rakkaus, joka tämän näyn sai aikaan, tähtäsi siihen. Ilmestykset ovat, tyttäreni, hyödyttömiä, elleivät ne ole selviä. Jos pyhä Neitsyt olisi vain viitannut marmorikädellään, sen sijaan että hän kumartui ottamaan teidän kätenne ja laskemaan sen ritarin käteen, olisitte ehkä ajatellut, että Neitsyt viittasi häntä poistumaan ja käski teitä jäämään. Jos hänen marmorikätensä kerran ollenkaan liikkui, oli parempi että se liikkui niin selkeällä ja käytännöllisellä tavalla.
"Minusta näyttää, kunnianarvoisa isä", sanoi Mora kumartuen pöydän yli ja tukien käsillään kasvojaan, samalla kuin hän rypistynein kulmin katseli piispaa; "minusta melkein näyttää, että koko näky teissä herättää salaista epäilyä."