Piispa, hänen kappalaisensa, pappinsa ja apulaisensa pysähtyivät, epävarmoina, mitä tehdä.
Sisar Theresa ynnä muut nunnat olisivat halunneet kiiruhtaa nostamaan hänet maasta, mutta alapriorittaren käsky kajahti käskevänä ja selvänä.
"Antakaa hänen maata. Jos hän mieluummin jää makaamaan kuolleen seuraan, niin ei siitä ole suurta vahinkoa eläville."
Ja hurskaasti ristien kätensä rinnalleen, luoden huntunsa aukosta vaanivan katseensa oikeaan ja vasempaan, alaprioritar lähti astumaan eteenpäin nunnien etupäässä.
Piispan kulkue oli taaskin johdossa; juhlallinen veisuu alkoi; ja kun piispa kääntyi kypressikäytävään, näki hän Mary Seraphinen rientävän hedelmäpuiden välissä, koettaen huomaamatta päästä taas entiselle paikalleen muiden joukkoon.
Piispa hymyili, muistaen monia keskustelultaan, joita hänellä oli ollut priorittaren kanssa Mary Seraphinesta, ynnä ritarin vihastusta, kun hän pelkäsi heidän tyrkyttävän tätä hölmöä nunnaa hänelle.
Sitten hän huokasi muistaessaan, että luostarin johto nyt oli siirtynyt alapriorittaren pystyviin käsiin, ja että uuden priorittaren valinta näiden tavattomien olosuhteiden vallitessa lankesi hänen osalleen.
Kenties hänen tätä seikkaa koskevat keskustelunsa, ensin priorin, sitten alapriorittaren kanssa, osaksi olivat syynä siihen äärimäiseen uupumukseen, kun hän nyt lopultakin huomasi olevansa yksinään kirjastossaan.
* * * * *
Mutta niiden palkka, "joiden voimana on istua hiljaa", oli jo tullut piispan osalle.