"Kuinka tuli hän tietämään asian?" luuli piispa muistavansa ritarin kysyneen. Siihen oli piispa vastannut, että hänellä ei siitä vielä ollut varmaa käsitystä, mutta että hän oli taipuvainen luulemaan, että kun prioritar oli käskenyt eukon poistua, oli tämä pujahtanut johonkin kätköpaikkaan, mistä hän oli nähnyt ja kuullut jotakin mitä kammiossa tapahtui.
Tähän ei ritari maininnut mitään; ja kävellessään nyt edestakaisin kentällä, valkea kivi kädessään, ei piispa saattanut tuntea itseään vallan varmaksi siitä, oliko Hugh täysin käsittänyt hänen sanainsa merkityksen; kuitenkin hän tiesi että lauseet, jotka kulkevat korvain ohi melkein huomaamatta, kun ajatus on muualla, helposti juolahtavat mieleen uudelleen ja paljastuvat täydessä merkityksessään, kun sattuu jotakin, johonka ne luovat valaistusta.
Tämä asianvaihe siis oli saanut piispan kävelemään kentälle, missä hän palautti mieleensä joka askelen siellä tapahtuneessa keskustelussa.
Ennemmin tai myöhemmin Mora kertoisi miehelleen Mary Antonyn ihmeellisen näyn. Jos hänen onnistuu keskeytetyksi tulematta kertoa se loppuun, on kaikki hyvin. Ritari on huomaava, kuinka tärkeätä on pitää salassa, että vanha maallikkosisar — aivan maallisella tavalla — oli saanut tietoonsa ritarin luostarissa käynnin. Mutta jos Mora sensijaan alottaisi kertomuksensa huomauttamalla, ettei kukaan luostarissa tiennyt hänen käynnistään, niin ritari epäilemättä heti lausuisi: "Ei, siinä sinä erehdyt! Minä olen kuullut piispalta, että vanha maallikkosisar Mary Antony tiesi sen; hän oli piileksinyt paikassa, mistä hän oli nähnyt ja kuullut paljon siitä, mitä tapahtui; mutta kun hän on hyvin uskollinen ja tavallista viekkaampi, saattaa häneen — lausui piispa — täydellisesti luottaa."
Tästä saattoi koitua korjaamatonta vahinkoa, sillä Mora huomaisi heti, että hänet oli petetty, ja hänen omantunnonrauhansa häiriintyisi, ehkäpä kokonaan järkkyisikin.
Yksi seikka oli piispan mielestä selvä.
Hugh'ta täytyi varoittaa. Otaksuttavasti ei vielä ollut mitään vahinkoa tapahtunut. Näky oli Moralle niin pyhä asia, että viikkoja saattoi kulua ennenkuin hän puhuisi siitä miehelleen.
Niin pian kuin mahdollista oli Hugh'ta varoitettava.
XLII luku