"Kuitenkin", jatkoi piispa hetken mietittyään, "täytyy minun nyt jättää sikseen typeryyteni tutkistelu, kunnes olemme ryhtyneet kiireellisiin toimenpiteisiin korjataksemme tapaturman."
"Tällä kertaa, kunnon Philip, saat sinä viedä minun kirjeeni perille. Ota seuralaisiksesi kaksi miestämme ja enemmänkin, jos katsot sen tarpeelliseksi. Ratsasta täältä suoraan Norellen linnaan, jalon kreivittären linnaan, joka äskettäin vihittiin sir Hugh'n kanssa. Minä annan sinulle matkasuunnitelman.
"Jos sir Hugh on morsiamineen saapunut perille, kun sinä tulet linnaan, koeta saada aikaan keskustelu ritarin kanssa kahden ja pistä kirje hänen omiin käsiinsä. Mutta jos he vielä ovat matkalla, niin ratsasta heitä vastaan, pitkin tietä, jonka sinulle ilmoitan. Pidä vain huoli siitä, etteivät muut kuin ritari tai hänen palvelijansa Martin Goodfellow huomaa asiaasi.
"Kun olet jättänyt kirjeen ja saanut siihen vastauksen tulee sinun palata luokseni niin kiiruusti kuin mahdollista, kuitenkaan uuvuttamatta miehiä ja ratsuja. Kuinka pian voit lähteä liikkeelle?"
"Tunnin kuluttua, jalo herra", vastasi veli Philip iloisena, sillä tämä kutsu välittömään palvelukseen paransi hänet häpeästään; "kolmen miehen seuraamana, jotenka voimme ratsastaa yhtä hyvin päivin kuin öin."
"Hyvä", sanoi piispa, ja kun maallikkoveli syvään kumartaen oli kiiruhtanut huoneesta, tarttui Worcesterin Symon kirjoitusvehkeisiin ja laati uudelleen ritarille aiotun varoituksensa; hän kirjoitti sen lyhemmin kuin taannoin, mutta korosti painokkaasti, kuinka välttämätöntä oli salata Mary Antonyn tieto hänen käynnistään luostarissa, jotta ei Mora rupeisi epäilemään sen näyn aitoutta, joka oli saanut hänet tekemään suuren päätöksensä ja joka itse asiassa kokonaisuudessaan oli Mary Antonyn rakastavan sydämen ja nokkelan älyn toimeenpanoa.
* * * * *
Niinpä seisoi piispa toistamiseen pitosalin akkuna-aukossa, ja katsellen alas pihalle hän näki uskollisen Philipinsä aseistettujen seuralaistensa saattamina ratsastavan ulos palatsin portista.
Tapaturman korjaamiseksi ei oltu yhtään aikaa hukattu. Ja kuitenkin oli piispan sydämessä raskas aavistus, kun hän verkkaan asteli salissa.
Hän pelkäsi suuresti, että tämä kahdenkymmenenneljän tunnin viivytys merkitsisi, että oli tapahtunut onnettomuus, jota ei koskaan saataisi tekemättömäksi.