Hämmästyksekseen näki hän ratsun selässä veli Philipin tutun hahmon ynnä kolme muuta hevosmiestä, kaikki piispan väreissä, ja Martin Goodfellow toi esiin Hugh'n mieliratsun, joka oli valmiiksi satuloitu.
Ylen hämmästyneenä astui Mora portaita alas ja ulos parvekkeelle, minne hän oli käskenyt valmistaa murkinan.
Parvekkeelta katsahti hän pitosaliin ja tuli yhä enemmän ymmälleen, sillä siellä asteli edestakaisin Hugh d'Argent, kannukset jalassa ja matkavalmiina. Kahden käännöksen ajan Mora katseli häntä, huomasi hänen rypistyneet kulmansa ja hänen esiinpistävän leukansa ankaran ilmeen.
Mutta sitten, kolmatta kertaa kääntyessään, kohotti Hugh katseensa ja näki Moran ulkona päivänpaisteessa — ihastuttava näky, joka sai miehen sydämen kiivaasti sykkimään.
Hugh pysähdytti ripeät askeleensa ja seisoi kuin paikalleen juurtuneena, tekemättä yhtäkään liikettä Moraa kohti.
Hetkisen Mora epäröi. "Tee se nyt!" lauloi rastas.
XLVI luku
"KUINKA VOIN EROTA SINUSTA?"
Mora astui kiiruusti pitosaliin.
"Hugh", sanoi hän ritarin luo tullessaan. "Hugh, mieheni, nyt on meidän hääpäivämme. Tahdotko viedä minut yhteiseen kotiimme?"