"Sitä minä en voi sinulle kertoa", vastasi Hugh. "Mutta hän kertoo pääpiirtein asiasta, jonka minun viivyttelemättä pitää saada tietooni kaikissa yksityiskohdissaan. Minulla ei ole valinnan varaa, minun täytyy ratsastaa tapaamaan piispaa itseään. Kysymystä ei voi kirjeellisesti selvittää enkä minä myöskään jaksaisi odottaa lähetin paluuta. Usko minua, Mora, asia ei siedä viivytystä. Vain äärimäisen pakoittava seikka voi saada minut poistumaan luotasi tänä päivänä."
"Koskeeko se minun pakoani luostarista?" kysyi Mora.
Ritari nyökkäsi.
"Kerrotko minulle asian palattuasi, Hugh?"
"En tiedä", vastasi tämä poiskääntynein kasvoin. "En voi sanoa." Ja häneltä purkausi intohimoinen huudahdus: "Oh Jumalani, Mora, älä kysy enempää! Minun täytyy tavata piispaa. Minun täytyy puhutella häntä! Viimeistään yhdeksän päivän kuluttua minä olen luonasi taas. Velvollisuus vaatii minua menemään, muuten en lähtisi."
Sana 'velvollisuus' tehosi heti Moraan.
"Mene siis, rakas ritarini", sanoi hän. "Järjestä asiasi piispa Symonin kanssa. Minä en halua tietää sen aihetta. Jos se koskee pakoani luostarista, niin onhan paavin lupakirja täysin riittävä. Mutta oli se mitä tahansa, voin minä turvallisesti jättää sen uskollisen ritarini ja luotettavan ystäväni piispan käsiin. Minä ainoastaan pyydän, että sinä mahdollisimman kiiruusti palaat luokseni, kun kaikki on järjestyksessä."
Äkkiä laskeutui ritari toiselle polvelleen hänen jalkainsa juureen.
"Siunaa minua, ennenkuin minä lähden", sanoi hän.
Mora laski kätensä hänen kumartuneelle päälleen.