"Tämä tässä", selitti Mary Antony osoittaen kyhmyisellä etusormellaan ensimmäistä, "on kunnianarvoisa äiti itse — iso ja puhdas ja jalo… Ei, älä hypi liian lähelle, herra Punarinta! Kun me astumme hänen kammioonsa, niin polvistumme aina kynnykselle, kunnes hän kehottaa meitä käymään lähemmäksi. Totta kyllä että me olemme vain hurskaita naisia vaatimattomassa asussa, kun taas sinä olet hilpeä, koreapukuinen mies, rohkeakatseinen ja epäilemättä syvälle syntiin vajonnut. Mutta yksinpä sinunkin on pysyttävä loitolla tämän kaikkein kunnianarvoisimman verrattoman herneen lähettyviltä.

"Tämä tässä", osoittaen kurtistunutta hernettä, "on äiti alaprioritar, joka oikein mielihalusta toimittaisi sinulle selkäsaunan, senkin häijy pikku vintiö!

"Tämä on sisar Mary Rebecca, joka käy päivä päivältä yhä kierommaksi sekä mieleltään että ruumiiltaan, mutta jonka huulilla aina päilyy makea hymy.

"Nytpä näytän sinulle, jos niinkuin sattuisin hänet löytämään, sisar Teresan, joka on ystävällinen ja miellyttävä, mutta niiskahduttaa nenäänsä niin raikuvasti, että se kuuluu keittiöön asti, kun tämän hurskaan sisaren vuoro on lukea refektoriossa.

"Ja kun hän on päättänyt lukemisen, säestettyään sitä niiskahduksella joka toinen minuutti, ja saa lopulta tilaisuuden niistää, niin usko minua, mestari Punarinta, aivan sitä luulisi, että meidän vanha mustanruskea lehmä on vast'ikään erotettu äsken syntyneestä vasikastaan. Niin, ystävällinen ja miellyttävä sielu, mutta pitää nenällään kamalaa ääntä ja unohtaa toisten ihmisten korvat katsoen oman tarpeensa riittäväksi syyksi todellisiin torventörähdyksiin."

Jutellessaan puolittain kääntyen Mary Antony kurkisti avoimeen pussiin sisar Teresaa haeskellen.

Silloin tapahtui, nopeasti kuin ajatus, jotain odottamatonta.

Kolme ripeätä hypähdystä, punainen rinta nytkähti äkisti, siivet lehahtivat —

Punarinta-satakieli oli siepannut valkoisen herneen! Istuimella oli jäljellä vain kurtistunut ja pilkullinen.

Päästäen kauhun ja suuttumuksen huudahduksen vanha maallikkosisar vaipui polvilleen ja kohotti epätoivoisena käsiään puita ja taivasta kohti.